tiistai 27. marraskuuta 2012

Minä ja antiikin filosofit



Oloni on kuin Sokrateella. En tiedä keskusteltavasta asiasta mitään. Eikä tästä todellakaan synny filosofista kirjoitusta. Sokrateesta poiketen en osaa esittää edes kiperiä kysymyksiä. Sokrateella kerrotaan olleen erinomainen huumorintaju. Ehkä vääntäisimme vitsejä kilpaa.

Kävisin mielelläni keskustelua Platonin kanssa. Haluaisin keskustella hänen kanssaan siitä, mitä hän oikein tarkoitti sanoessaan, että ideat ovat ikuisia ja ettei niitä voi havaita aistein? Emme varmasti saisi dialogia loppuun ilman kärjekkäitä kannanottojani. Hänen filosofiassaan on monta kohtaa, jotka saisivat suksemme ristiin.

Aristoteles vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta persoonalta. Hän tuntui olevan kiinnostunut lähes kaikesta. Jos hän eläisi meidän päivinämme, hän varmaan saisi burn outin. Hän oli kova poika selittämään ja analysoimaan. Luulenpa, että häntä jaksaisin kuunnella pitkään. Kukapa meistä ei myös havittelisi elämässään täydellistä onnea, jonka saavuttaminen Aristoteleen mukaan vaatii myös jonkin vähimmäismäärän ulkoista hyvää – omaisuutta ja terveyttä.

Haluaisin keskustella kaikkien edellä mainittujen herrojen kanssa heidän aatteistaan. Löytäisimmekö yhdessä sen kultaisen keskitien, jonka avulla maailma pelastuu ja muuttuu paremmaksi paikaksi asua kaikille ihmisille ja muille olennoille.

3 kommenttia:

  1. Olen todennut, että itselläni rupeaa aina päätä särkemään kun puhutaan filosofiasta. Se on erittäin mielenkiintoista ja todella haluaisin ymmärtää sitä. Se ei kuitenkaan aina luonnistu sillä kun kaikki on ja ei ole samanaikaisesti ei enää voi olla varma mistään.

    Mielenkiintoinen ajatus sijoitaa tuon ajan filosofit nykyaikaan ja pohtia kuinka he siihen suhtautuisivat. Itse epäilen, että kulttuurishokki voisi koitua useimman kohtaloksi. Mutta voi myös olla, että he pärjäisivät hyvinkin nyky-yheteiskunnassa sillä kuten sinä ja Sokrates, myös minä olen tullut siihen tulokseen, että tiedän vain sen, etten tiedä mitään.

    VastaaPoista
  2. Jokus on sanottu, että filosofin suurin taito on ihmettelyn taito. Siispä opiskelemalla filosofiaa opimme ihmettelemään ja kyseenalaistamaan asioita. Ja se on paljon se!

    VastaaPoista
  3. Itse lukeuden kanssa tähän kastiin joka ihmettelee filosofiaa ja filosofointia. Mielikuvana tulee vain korkealentoista ajatusta, sininen taivas, lintuja ja päänsärky. Siinä ei taida ihan hirveästi olla pohjaa lähteä rakentamaan minäkuvaa itsestä filosofoivana (sanakin on jo niin vaikea!) ihmisenä. Enkä oikeastaan mielläkään itseäni sellaisena. Mutta kaikkihan me sitä teemme, huomaamattamme?

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.