tiistai 4. joulukuuta 2012

Ei tullut Aristoteleen turhakkeesta tyhjykkää



Meidän päiviimme on kulkeutunut paljon asioita antiikin ajoista lähtien. Osa asioista on jalostunut keskiajan filosofien ansiosta. Olemme saaneet paljon hyvää ja tarpeellista.

Matematiikka on yksi näistä keskiajalla kehittyneistä tieteistä. Se on pohjana nykyaikaisille luonnontieteillemme. Keskiajan matemaatikot ottivat tietoja vähän sieltä sun täältä. Kreikkalaisten kehittämä geometria oli käypää tavaraa sellaisenaan, arabeilta lainattiin osa ja loput piti keksiä itse. Kehiteltiin siis algebra (joskus koulussa sitä ihmetteli, että minkä ihmeen takia menivät keksimään mokoman jutun).

Palaan otsikkoon ja Aristoteleen turhakkeeseen nimeltä nolla. Hänen mielestään nolla kyllä liittyi lukuihin, mutta ei ollut luku. Nolla ei merkitse mitään. Nollaa ei saa mistään jakamalla lukuja keskenään.

Keskiajan matemaatikot lainaillessaan asioita muilta tulivat ottaneeksi käyttöön myös arabialaiset numerot, joilla päästiin suorittamaan laskutoimituksia. Paljon helpompaa kuin roomalaisilla numeroilla. Kokeilkaapa laskea vaikkapa 10 + 10 tai XX : V. ”Kaupan päälle” saatiin nolla, jolle alettiin keksiä käyttöä. 

Ilman tuota nollaa me emme tässä nyt kirjoittelisi blogeja, surffailisi netissä emmekä ylipäätään käyttäisi tietokoneita. Nollista ja ykkösistähän se tieto rakennetaan. Osaisimmeko ilman nollaa edes kuvitella sellaista konetta?

Onneksi ei mennyt Lönnrotin ehdotus läpi, kun hän esitti nollan nimeksi tyhjykkää.

1 kommentti:

  1. Eikö nolla ole itseisarvo? Nolla on jo olemassa, joten se on jotain. Jos on tyhjää, ei sillä ole nimeä, tosin kielellisesti ajatellen, nollana pidetään epäonnistujia tai aikaansaamatonta, tähän olisi Lönnrothin nimiehdotus sopinut hyvin. Nollilla on harvinaisen suuri merkitys, varsinkin pankkitilillä.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.