lauantai 22. joulukuuta 2012

Utilitaristis-hedonistinen jouluni



Ihanaa, että olen saanut syntyä ja elää melko vapaassa Suomessa. Ihanaa, että saan jouluihmisenä tavoitella itselleni ja perheelleni täydellistä joulua. Olen jälleen tänäkin vuonna valmistellut joulua marraskuusta lähtien ja nyt jouluni on jo lähes valmis. Olen onnellinen joulustani

Mill kysyi, mitä jokainen tavoittelee ja mikä tuottaa onnea. Hän vastaa epämääräisesti, että ”ainut mahdollinen todiste siitä, että jokin asia on ihmisille haluttava, on että ihmiset todella haluavat sitä”. Minulle lämminhenkinen, täydellinen joulu on asia, jota haluan ja haluan sitä todella. Minulla on siis mahdollisuus J. S. Millin ajatusten kaltaiseen onneen.

Millin mukaan halu on kaksijakoinen joko motivoimaton tai omantunnon teko. Joulun hyvät ruoat, ihanat suklaat, pähkinät, juustot, viinit, joulusauna, joulun kiireettömyys ja hauskat seurapelit ovat motivoimattomien halujeni kohteita, joilla voin tuottaa onnea itselleni. Omantunnon tekoja, joita teen hyvän tekemisen halusta, ovat ajoissa aloitetut jouluvalmistelut ja lahjojen hankkiminen. Niistä onnen tunne tulee vasta sitten, kun huomaan toistenkin tulevan niistä onnellisiksi.

Utilitarisesti ajatellen haluan joulun tekemiselläni tuottaa kaikille jouluuni osallistuville onnea. Olen siivonnut ja koristellut kodin jouluiseksi jo joulukuun alussa tuomaan esteettisiä elämyksiä perheelleni ja mahdollisille vieraille. Olen laittanut jouluvalot ja kynttilälyhdyt koristamaan pihaa niin, että ohikulkijatkin voisivat nauttia niiden kauneudesta. Olen huolella valinnut ja ostanut joululahjat niin, että lahjansaaja olisi tyytyväinen ja onnellinen avatessaan kauniisti paketoimani lahjan.
          
Hedonistisesti ajatellen vietän joulua mässäillen suklaata, pähkinöitä ja viiniä. Ja, että onneni olisi J. S. Millin teorian mukainen, niin minulle suurta henkistä nautintoa tuottaa joululahjaksi saamastani lukulaitteesta luettava e-kirja.

1 kommentti:

  1. Vaati paljon uskaltaa kommentoida tätä Eijan sulavasanaista kirjoitusta. Mutta tuo utilitaristinen -sana jäi kaivertamaan: olenkohan minä sellainen. Aika usein huomaan kyseleväni muilta haluaisitko että... eli toisten mielipiteitä kuuntelematta omaani. Jos haluan aidosti toisten onnea, olen kai utilitaristinen, mutta voihan se olla niinkin, että alitajunnassani odotan muiden kohtelevan itseäni niin, kuin kohtelen muita. Eli huono itsetuntokin voi olla taustalla? Tai peräti olen kiero ja pyrin teoillani omaan onneeni?

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.