Kommunisti

Minä olen kommunisti!

Aikoinaan menestynyt suomalaislähtöinen matkapuhelinvalmistaja kutsui menestyksekästä lippulaivatuotettaan kommunikaattoriksi. Nykytermillä tuo on älypuhelin. Kännykkä ei vaan ota kadotakseen terminä, vaikka sitä niin kovasti puhekielisenä halveksutaan. Mutta sen hienous onkin siinä, että sanana se ei kuvaa suoraan itse laitetta, käyttötapaa tai tarkoitusta. Kännykkä on yhdistelmä laitetta ja ihmisen uloketta, jolla sitä käytetään. Ylivertainen yhdistelmä.

En päässyt osallistumaan sosialismia ja kommunismia käsittelevälle luennolle, jossa herättäjämme olisi varmasti herättänyt ajatuksia myöhäisheränneellekin. Harmittaa kyllä. Mutta luentodiojen ja ajankuvan perusteella teen havaintoni.

Karl Fazerin... öhm, Marxin yhteiskunnan kehitysvaiheet alkavat alkukommunistisesta yhteiskunnasta päätyen eri aikajaksojen jälkeen kommumismiin. Matkan varrella kohdataan riisto, väkivalta, nöyryyttäminen, ahneus, vapautus ja täydellinen harmonia. Näinkö on, Mikä meni pieleen? Kun ei vaan toimi. Ihmisen itsekkyys, eloonjäämisoppi, genetiikka, pelko leijonasta (tai karhusta) joka hyökkää kimppuun ja tappaa?

Kommunismi ei mielestäni voi toimia kommuunia suuremmassa yksikössä.  Maksimissaan tämän kokoisessa yhteisössä ihminen voi olla kommunisti, mutta ei sen ulkopuolella tai merkittävästi suuremmissa rakenteissa, kuten valtiossa. Pienessä ympyröissä keskivertoihminen voi käyttäytyä muita kohtaan epäitsekkäästi, olla yhteisöllinen, tasa-arvoinen, tehdä yhteistyötä, omistaa yhdessä jne. siis sosialismi-kommunismia. Muut kuin yhteiskuntatieteilijät tai aatehistorioitsijat ovat antaneet tällaiselle käytökselle kuitenkin toisenlaisia nimityksiä, kuten perhe, suku, työyhteisö, ystäväpiiri tai lapsensuojeluvaisto, lisääntymisvietti tai facebook. Valtio on liian suuri yksikkö kommunismiin. Talvisodassa Suomessa oli "talvisodan henki" ei se ollut kommunismia, vaikka samoja arvoja näissä esiintyykin. Päinvastoin oltiin hyvin kaukana kommunismista, suorastaan vastaan. Yhteiskuntamuodoista toistaiseksi demokratia on ollut paras vaihtoehto.

Ai niin, palatkaamme vielä tuohon matkapuhelinasiaan. Miksi kutsutaan kommunikaattorin ahkeraa käyttäjää? No, kommunistiksi.

Olen myöhässä, mutta niin ovat lainanikin.

Mill ja onni

John Stuart Millistä jäi mieleen onnen korostaminen ja että jatkuva taloudellinen kasvu ei keskeisintä. Mistähän mies oli tuohon päätynyt? HS:ssa 25.8.2000 julkaistussa Millin Utilitarismi-kirjan suomennoksesta kirjoitetussa jutussa löytyy mielestäni joitain syitä.

Modernin utilitarismin perustaja oli J. Bentham, jonka mukaan moraalin tehtävä on saada aikaan mahdollisimman paljon onnellisuutta mahdollisimman monille. Sen mukaan tekojen ainoa moraalinen oikeutus on niiden hyöty onnellisuuden, hyvinvoinnin tai nautinnon tuottamisessa.

Itsekin filosofisena radikaalina esiintynyt isä Mill oli alkanut muokata pienestä pojastaan John Stuartista Benthamin työn jatkajaa. Kreikan ja matematiikan opiskelu alkoi kolmivuotiaana, historian, logiikan ja taloustieteen opinnot vähän myöhemmin. 15-vuotiaana John Stuart oli jo radikaali benthamilainen maailmanparantaja, joka teki tuttavuutta poliisin kanssa tultuaan pidätetyksi, jakaessaan syntyvyyden säännöstelyä käsittelevää kirjallisuutta työväen asuinalueella.

John Stuart alkoi arvostella edeltäjiään toivuttuaan 20-vuotiaana kokemastaan syvästä masennuksesta. Utilitarismi-kirjassa on kirjoitelma, joka moittii Benthamia tunne-elämän, yhteisöllisyyden ja inhimillisen arvokkuuden unohtamisesta. Välttääkseen pahoittamasta isänsä mieltä Mill julkaisi kirjoituksen salanimellä ja täsmensi näkemyksensä vasta v. 1861.

Mill itse piti nuoruutensa romahdusta seurauksena yksipuolisesta kasvatuksesta. Tutustuminen runouteen ja romantiikan aatteisiin aloitti paranemisen. Poliittisissa kirjoituksissaan Mill puolusti vapaata yhteiskuntaa, joka ei rajoittaisi yksilöiden elämää muuten kuin itsepuolustuksen takia. Hän katsoi, että vapaa elämä edellyttää kehittynyttä luonnetta ja aineellista turvallisuutta. Siksi poliittisen järjestelmän on vastattava luonteenkasvatuksesta ja sosiaalipolitiikasta. Täyttä demokratiaa Mill epäili, koska keskiluokkaa kiinnostaa vain raha ja työväestö on tietämätöntä.

Mill kävi poliittisista ja filosofisista kysymyksistä kirjeenvaihtoa Harriet Taylorin kanssa. Pitkäaikainen suhde johti avioliittoon rouvan ensimmäisen puolison kuoltua. Taylorin vaikutus ilmeni Millin näkemyksessä, että sukupuoli on yhtä mielivaltainen syrjinnän peruste kuin hiusten väri.

Millinkin kaapin ja ”kaiken takana on nainen” sekä ”kaapissa” varmaankin hyvää tarkoittanut isä, joka samalla tuli rajoittaneeksi poikansa valintoja ja kasvua onnelliseksi ihmiseksi - onneksi siinä loppujen lopuksi epäonnistuen…

Kristinusko, mikä pointti?

Lueskeltuani aatehistorian slidejä, jäin miettimään omaa valtionuskontomme luterilaisuutta ja erityisesti alkukristillisyyttä, vaikka eipä tämä tainnut kurssin listoilla olla. Silti… Mikä oli se tilanne, jossa oli tilaus kristinuskolle?

Roomalaiset hallitsivat Pohjois-Afrikassa, valtaosassa Eurooppaa sekä Lähi-idässä. Käytiin kauppaa, oli vaurautta ja mikä tärkeää, rauhallista. Lisäksi tällä suurella alueella tuli toimeen joko latinalla tai kreikalla. Rooman vanha uskonto oli rappeutunut. Idässä ajatus jumalallisesta hallitsijasta oli yleinen ja Julius Caesarista lähtien Rooman hallitsijat hyödynsivätkin tätä toimissaan. Paitsi keisaria, palvottiin myös roomalaisten vanhoja jumalia hämmentäen samaan soppaan vielä jumaltarustot, myytit ja ties mitkä sadut. Kuka tahansa ajattelija oli ”muodikkaasti” jumalainen. Kansan mysteeriuskonnot törmäsivät erilaisiin filosofisiin suuntauksiin.

Joskus 4 eaa. syntyi mies, joka loi niin kovan brändin, että se vaikuttaa laajalti edelleen. Juutalaisten oppisuuntien ”keskeltä” nousi kiertelevä, karismaattinen kaveri, joka rikkoi aikansa uskonnollisia ja yhteiskunnallisia tabuja. Hän söi yhdessä roomalaisten apureina pidettyjen veronkerääjien kanssa, keskusteli ja vietti aikaa prostituoitujen kanssa ja kosketti spitaalista – hän hyväksyi yhteiskunnan hylkiöt. Mitä ilmeisimmin miehen opetukset ja niiden mukainen käytös vastasi ihmisten tarpeisiin. Keiden ihmisten? Köyhien ja sorrettujen vai ihanko kaikkien? Ainakin köyhät ja sorretut halusivat vapautua sorrosta ja kohtalon voimista. He myös etsivät helpotusta vaivoihin ja puutteeseen.

Mutta eihän tuollainen voi yksin kantaa 2000 vuoden päähän tähän päivään. Mikä tässä on se pointti? Onko se usko yhteen, ihmisiä rakastavaan Jumalaan ja lupaus kuolemanjälkeisestä elämästä? Onko se miehen tasa-arvon sanoma, kristittyjen keskinäinen huolenpito ja rakkaus? Onko se innokas lähetystyö? Mieshän sanoi ”menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni…!” Vai onko tässä takana jotain muuta? Heräsikö mies kuolleista – sekö hämmästytti, ihmetytti, pelotti ja sai kenties uskomaan?

Aluksi miehen kuoleman jälkeen hänen seuraajansa olivat peloissaan ja piilottelivat, mutta astuivat sitten esiin ja saarnasivat tappouhkauksista riippumatta. Edelleen heitä vainottiin, jolloin olisi luullut, että viimeistään silloin takki olisi kääntynyt – ja varmaan osalta kääntyikin. Osa ei luopunut uskostaan silti. Kummallinen juttu – todella kummallinen…

Suomalaisen kommunismin jäljillä

Lueskelin noita sosialismista ja kommunismista koottuja slideja ja jäin miettimään nimenomaan kommunismia Suomessa. Ei ole kovin paljon jäänyt koulun historian tunneilta mieleen… proletariaatti, Marx, Kommunistinen manifesti, SKP – siinäpä ne! Yritin perehtyä aiheeseen taas uudelleen.

Kommunismi on perustunut idealistiselle (suorastaan utopistiselle) ajatukselle yhteisomistuksesta, tasa-arvosta ja luokattomasta yhteiskunnasta. Suomalainen kommunismi sai alkunsa sisällissodan 1918 aikoihin, kun sosialistien radikaalimpi osapuoli vaati sosialismiin siirtymistä vallankumouksellisin keinoin. Maltillisempi osapuoli, sosiaalidemokraatit, ajoivat asiaa puoluepoliittisin keinoin. Sota päättyi vallankumouksellisten tappioon ja johtajat pakenivat Venäjälle, ihannoimaansa kommunistiseen valtioon, ja perustivat SKP:n Moskovassa 1918. Kommunistipuolue julistettiin Suomessa laittomaksi. Puolueen maanalaista toimintaa johdettiin kuitenkin Venäjältä ja Moskovasta käsin.

Tässä kohtaa voisi sanoa, että Suomi ei ollut kovin liberaali eikä demokraattinen maa, kun ei antanut toiminnan ja sananvapautta kommunisteille. Mutta se oli tietenkin historiallisten tapahtumien taustalta ymmärrettävää. Kommunismia ja vallankumousta pelättiin – ja Neuvosto-Venäjää. Ne olivat uhka rauhanomaiselle demokraattiselle yhteiskuntakehitykselle. Vuonna 1930 Suomen eduskunta vahvisti kommunistilait, joilla rajoitettiin kommunistien paino-, yhdistymis- ja kokoontumisvapautta. Kommunistiset lehdet kiellettiin ja lakkautettiin ja kommunisteiksi epäiltyjä toimittajia vangittiin. Sananvapauden rajoittaminen on länsimaisessa demokratiassa raju toimenpide. Se kertoo, kuinka uhkaavana kommunistien toimintaa pidettiin.

Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen vuonna 1939 SKP ja kommunistit menettivät viimeisenkin luottamuksen rippeet. Mutta sotien jälkeen, vuonna 1944, puolue sai kuitenkin laillisen toimintavapauden. Hämmentävää! Mutta ilmeisesti tässä on ollut Moskovan keskusjohdolla sormensa pelissä. Suomea on pidetty tarkkailun alla. Kommunistit liittoutuivat SKDL:n kanssa. 1970-luvulla suomalaiset opiskelijanuoret löysivät kommunistisen ideologian uudelleen ja hetkeksi ideologia heräsi taas eloon. Se kuitenkin kaatui 1990-luvun alussa vararikkoon 1980-luvun pörssiseikkailujensa myötä. Se siitä proletariaatin diktatuurista!

Yleinen mielipide vai oma ajattelu? Kumarran tuonne ja pyllistän tänne

J.S. Millin keskeinen kysymys oli: onko meillä yleisen mielipiteen asettama yhdenmukaisuuden vaatimus?

Millin filosofia herätti paljon ajatuksia: mikä on oikein ja sopivaa? Mitä saa tehdä, mitä voi tehdä, mitä pitää tehdä ollakseen ns. kunnon kansalainen, suomalainen? Mitä ei saa tehdä? Millainen naisen pitää olla? Tai miehen? Ihmisen?

Suomessa edelleen monet  ihmiset ottavat koko elämän ja kaikkien elämäntilanteiden moraaliseksi ohjenuoraksi Raamatun ja sen, miten on aina ennenkin tehty ja suomalaiset sananlaskut. Yleinen peruste joidenkin asioiden tekemättä jättämiselle tai toisten paheksumiselle on ”mitä naapuritkin sanovat… aidanseipäätkin nauraa jne.” Koetaan, että jokin näkymätön (tai näkyväkin, kuten naapuri tai sukulainen) vahtii meitä ja käyttäytymistämme. Näkymättömät sosiaaliset käyttäytymissäännöt kahlitsevat meitä.

Kuinka paljon pitää sopeutua yhdenmukaisuuden vaatimuksiin?

Kannattaa olla sopivassa määrin itsekäs ja pyrkiä toteuttamaan  omia kiinnostuksen kohteitaan, koska  ihmisillä on perustava tarve toteuttaa itseään harrastuksissa, työssä, perheen parissa jne. On helpompaa, jos hyväksyy sen, että muilla ihmisillä on erilaisia kiinnostuksen kohteita. Ei tarvitse aina olla jeesmies, mutta kriittisimmät kommentit toisten elämäntavan arvostelusta voi välillä pitää omana tietonaan. Eiköhän jokainen tiedä itse parhaiten, mikä on omassa elämässä tärkeää ja toteuttamisen arvoista -  paitsi jos on vakavasti psyykkisesti sairas tai päihdekoukussa.

Opimme näkymättömiä käyttäytymiskoodeja vähitellen. Eri kulttuureissa on erilaisia käyttäytymiskoodeja esimerkiksi kohteliaisuuden osoittamiseen tai puhutteluun. Näistä kiinnostavista kulttuurien törmäyksistä voi lukea esimerkiksi Hannu Väisäsen kolumnikokoelmasta Apupata. Suomalainen kuvataiteilija ja kirjailija on asunut vuosia ranskalaisessa pikkukylässä Dordognessa ja kirjoittanut kolumneja kokemuksistaan, esimerkiksi siitä, miksi ranskalaiselle on vaikeaa sinutella naapuria, jonka on tuntenut kauan ja jonka kanssa on tehnyt yhteisiä pihatöitä. Kiusaantunut ranskalainen kysyy naapuriltaan: ”Aikooko hän mennä jokeen vilvoittelemaan? Pitääkö hän näistä ranskalaisista kylmistä juomista?”

Apupata HelMetissä:

http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1986380?lang=fin

Demokratiasta ja ruotsidemokraateista

Demokratian perusajatuksena jo Perikleellä oli auttaa heikoimpia ja puolustaa heidän asemaansa. Kuvitteluleikki: miten Perikleen aikalaiset olisivat suhtautuneet maahanmuuttoon? Olisiko demokratia toiminut – luultavasti ei täydellisesti, koska antiikin ajan demokratia ei koskenut kaupunkivaltion asukkaita.  Perikleen ajan demokratia ei ollut varsinaisesti enemmistön demokratiaa, vaan kaikesta huolimatta vähemmistön valtaa: neljännesmiljoonan asukkaan kaupungissa vain 6000 asukasta sai käyttää demokraattista valtaa.

Väistämättä tulee mieleen uutiset Ruotsista (ja muualtakin Euroopasta) äärioikeistolaisten liikkeiden kannatuksen noususta.

Esimerkiksi Ruotsidemokraatit suhtautuvat erittäin kielteisesti maahanmuuttoon ja vaativat muun muassa, että Ruotsin tulisi olla vain ruotsalaisille, kuten oli vielä 1950-luvulla. Voidaanko silloin puhua demokratiasta, tai miksi puolueen nimessä on sana demokratia? Mielestäni  demokratian ja Ruotsidemokraattien keskeiset ajatukset ovat ristiriidassa keskenään. Ruotsidemokraatit on kansalliskonservatiivinen puolue, joka on arvostellut erityisesti maahanmuuttopolitiikkaa ja islamia. Sitä pidetään myös rasistisena puolueena, koska sen juuret ovat äärioikeistolaisessa Bevara Sverige Svensk –liikkeessä.

Lukemista:

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/T%C3%A4t%C3%A4+ruotsidemokraatit+vaativat/1135260282584

"Just because you feel good..."

"... doesn't make you right." Skunk Anansien loistavassa Hedonism -biisissä lauletaan noin. Biisi kertoo hedonismista vähän ehkä eri näkökulmasta mutta kuitenkin.

Hedonismi on oppi, joka asettaa nautinnon ja mielihyvän keskeisiksi asioiksi elämässä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kiteytettynä: kaikki mikä aiheuttaa mielihyvää on hyväksi. Eihän tuo pidä yhtään paikkaansa! Moni asia esim. vaikka suklaan syöminen tuottaa mielihyvää mutta pitemmän päälle se ei ole hyväksi itselle mikäli sitä lappaa naamaansa kilotolkulla. Monesti mielihyvän etsiminen voi mennä liiallisuuksiin.

Missä menee raja? Milloin liika on liikaa? Jos me kaikki eläisimme niin, että tekisimme vain asioita jotka tuottavat mielihyvää, joutuisimme menemään aina vain pidemmälle ja tekemään aina vain hurjempia juttuja. Koska mikään ei ikinä riittäisi. Asiat tuottavat mielihyvää yleensä vain tiettyyn pisteeseen ja sitten kaivataan vaihtelua. Varmasti jokainen meistä on kohdannut tämän.

Hedonismi on mielestäni aika itsekäs "oppi". Siis, jos päämääränä on vain mielihyvän hakeminen itselle ja viis muiden tunteista. Muutoin mielestäni pitäisikin elää niin, että itsellä olisi mahdollisimman hyvä olla.