keskiviikko 28. marraskuuta 2012



Idiootti mikä idiootti

Olen idiootti, sen voin sanoa suoraan. Politiikasta en ymmärrä enkä siitä perusta. Mutta kannatan kuitenkin demokratiaa ja ihmettelen, miksi ihmiset eivät halua vaikuttaa. Kuitenkin se ilmeisin ja helpoin muoto vaikuttaa asioihin on äänestää erinäisissä vaaleissa, ja se ei näinä päivinä juurikaan tunnu ihmisiä kiinnostavan. Outoa on juuri lähitunneillakin mainittu purnaus vaalien tuloksista, kun kuitenkin valtaosa kansasta jättää äänestämättä?? Esim. syksyisten kuntavaalien äänestysprosentti oli 58,3. En ymmärrä. Mielestäni äänestämiseen ei tarvitse olla minkään puolueen kannattaja, itse äänestän aina henkilöä, en puoluetta. Ja henkilöistä valitsen sen joka parhaiten ajaa asioita, jotka ovat minulle tärkeitä ja kiinnostavat minua. Ai niin, demokratia tässä siis lähinnä äänestämistä, tästäkin tunneilla oli jotain puhetta..

Totaalinen demokratia ei liene edes mahdollista, se taitaa olla tosiaan sitä enemmistön tyranniaa. Mietin tuossa sitä, että tämä nykyihmisten äänestysinto on tavallaan sitä Ateenan ajan demokratiaa. Silloinkin vain murto-osa oli oikeutettuja päättämään, nyt vain murto-osa viitsii äänestää mieluista edustajaa päättämään asioista. Ero tietenkin siinä, että silloin vain tietyt olivat oikeutettuja ja nyt vain osa viitsii vaikuttaa, vaikka olisivat oikeutettuja vaikuttamaan. Olen monta kertaa ihmetellyt tuttaviani, jotka eivät viitsi äänestää. Sitten kuitenkin valitetaan kaikesta. Ei sillä laiskuudella äänestämisen suhteen mitään muutosta sinne mieluisampaan suuntaan saada ainakaan.

Ja tästäkin taisi tulla ihan puuta heinää, kun en minä tiedä juurikaan mistään mitään. Minullakin on olo niin kuin Sokrateella. 

tiistai 27. marraskuuta 2012

Vapaus



Platonin poliittinen filosofia perustui Sokrateen ajatteluun, jossa keskeisin kysymys oli kysymys hyvästä elämästä. Suomi mahdollistaa meille sikäli hyvän elämän, että olemme vapaita. Minkälainen olisi ihannevaltio tai ihannehallinto? Siihen on varmaan suunnilleen yhtä monta vastausta kun on meitä ihmisiäkin.

Yhteiskuntamme on järjestäytynyt, koska meillä on lait, jotka määräävät toimintaa. Kun toimimme lakien mukaan, olemme vapaita. Meillä on oikeus kouluttaa itseämme ja sitä kautta oppia ymmärtämään asioita paremmin. Sokrateen mukaan ihminen ei tee pahaa tieten tahtoen, vaan virheet johtuvat vääristä käsityksistä. Tänä päivänä tämä ei taida pitää paikkaansa. Rikolliset ja varsinkin useimmat väkivaltarikolliset ymmärtävät varmasti mitä ovat tekemässä. Heistä useimmat ovat tosin vähemmän kouluttautuneita, mutta yhtälailla rikoksia tehtailee korkean koulutuksen saaneet ihmiset. Yhteiskuntarauha pysyy yllä lakien avulla.

Toisaalta olemme tarkasti valvottuja, vaikka olemme vapaita. Olemme olemassa monenlaisissa rekistereissä, jokaisella on oltava virallinen osoite. Usean eri kanavan kautta meistä jää jälki, missä liikumme ja mitä teemme. Onko se vapautta? Olennaista kai kuitenkin on, että meitä hallitaan oikeudenmukaisesti ja hyvin.

Meillä on olemassa myös yhteiskuntaluokat, jotka luokittelevat ihmisten tiettyyn kastiin.  Kastijako on ollut aina olemassa, mutta ihmiset eivät ole aina olleet vapaita. Vapaus on varmasti yksi niistä asioista, jota emme ymmärrä ennen kuin se meiltä riistetään. Vapaus on ylellisyys, jonka puutteen käsittää konkreettisesti sitten kun sen on menettänyt. Pystymme kyllä lukemaan vaikkapa muiden maiden sodista, ihmisten vapauden rajoittamisesta, mutta emme ymmärrä ihmisten ahdinkoa täysin, koska olemme itse vapaita. Onneksi omat sotiemme veteraanit ovat tehneet työllä ja tuskalla meistä vapaita.

Aatteita vai ei?

Olen aina ollut sitä mieltä, että en ole minkään tietyn aatteen edustaja. Sitä pitää itseään tällaisena tavallisena tallaajana, joka ilman sen kummempaa pohtimista yrittää selviytyä päivästä toiseen elämässä eteenpäin. Mutta niinhän se kuitenkin on, että kyllä ne jonkinlaiset aatteet tätä omaakin elämää siivittää ja antaa niitä ns. toimintaohjeita. Ja kyllä se näyttää siltä, että niiltä peruskoulun uskonnontunneilta on jotain jäänyt varmaan mieleen kun mm. kaikille niin tutuista kymmenestä käskystä niitä elämänohjeita meidänkin taloon on otettu ja niillä sitten pyritään myös jälkikasvua ohjeistamaan elämään. Ja aika harvassapa taitaa olla ne taloudet, joissa ohjeistuksena ei olisi älä tapa, älä varasta, älä petä ja kunnioita vanhempiasi.  

Yksi mielestäni tärkeimmistä ehkä kuitenkin on: Kohtele toisia niin kuin haluat itseäsi kohdeltavan. Siinä on kyllä tärkein kiteytetty aika kompaktiin pakettiin.  En voi käsittää sitä, että aatteen varjolla tai siihen pohjautuen tehdään julmia tekoja. En hyväksy aatetta selitykseksi tappamisille ja muille hirmuteoille enkä sitä, että aate legalisoi joitain kauheuksia. Oman lyhyen (olenhan vielä kovin nuori) elämäni aikana en ole havainnut täällä Suomessa mitään kovinkaan voimakasta ja selkeää aatetta, enemmänkin trendejä, joista muutamat ovat tässä aiemmin jo kirjoittaneet. Mennään virran mukana ja innostutaan kaikesta vetävästä touhusta ilman todellista tietoa ja paneutumista asiaan. Se hyvä puoli tässä elämäntyylissä on, että harvoinpa noista ”kevyemmistä” aatteista esim. kasvissyöneistä ja vihreyksistä on kenellekään mitään suurempaa harmia tai haittaa.  

Aate tänään

Jäin miettimään minkälaisia ovat nykypäivän aatteet ja miten niitä omaksutaan? Onko  aatteen kannattaminen erilaista nyt kun mitä se oli vuosisatoja sitten?

Ennen aatteet lähtivät yhden miehen esittämistä ”perustotuuksista”, sokeasta uskosta johonkin tekstiin tai ajatukseen, politiikkaan, uskontoon, ihmisyyteen jne. liittyen. Aatteen kyseenalaistaminen ja epäily usein tuomittiin. Olivatko ihmiset tuolloin pelon ja tietämättömyyden tai yhteisön paineen vuoksi aatteen kannattajia?

Nyky-yhteiskunnassa on lupa kyseenalaistaa ja olla eri mieltä. Meillä on tietoa, oikeuksia ja vapauksia perustellusti esittää vastalauseemme. Me uskallamme olla kuulumatta johonkin, uskallamme olla erilaisia – uskallamme myös tehdä itsestämme pellejä jonkin asian vuoksi. Meitä ei uhkaa rovio, korkeintaan vankila, jos teemme rikoksen.

Ovatko nykypäivän aatteemme  vähäpätöisempiä? Joo, politiikkaa ja uskontoa aatteen nimissä edelleen, mutta myös kaikkea ”hörhöä” maan ja taivaan väliltä, tähänhän meillä on lupa. Estääkö maailman nopea muuttuminen ja kehitys todellisen aatteeseen sitoutumisen? Olemmeko ”kevytkenkäisempiä” ja vietävissä aatteiden suhteen, tänään tätä ja huomenna toista –periaatteella? Kun kaverikin on niin minäkin nyt olen. Onko sydämemme mukana, mietimmekö tarpeeksi? Kun koemme olevamme ”vihreitä” tai aatteemme takia emme käytä eläinkunnan tuotteita, teemmekö sen todella sydänveremme pohjasta? Olemme uskovia, uskomme kuoleman jälkeiseen elämään, mutta eroamme kirkosta, koska se on niin kallista… Onko tämä samanlaista aatteellisuutta kuin esimerkiksi isoisiemme aate, itsenäisyysaate, oli 75 vuotta sitten? Ei ole!!!

Tiina

Aatteet on sun vaatteet - osa meistä kulkee siis alastomana?


Koska aate käsitetään yksilön todellisuuskäsitystä hallitsevaksi tai yhteisölle ominaiseksi yleisluonteiseksi käsitykseksi tai pyrkimykseksi tai jopa mieleenjohtumaksi, niin sehän tarkoittaa sitä, että jokainen aikakausi tuo mukanaan uudet aatteet. Kun joskus tulevaisuudessa pohditaan meidän aikamme aatehistoriaa, niin mitä nähdään? Ketkä ovat aikamme, 2000-luvun, suuria filosofeja? Äkkiseltään itselläni tulee mieleen vain Esa Saarinen… eh… en siis voi sanoa olevani kovinkaan perehtynyt aiheeseen…

Tutustuessani aatehistoriaan ja filosofeihin tekemällä hakuja netissä, osuin lukemaan Paatosta 2/2010 ja Lauri Polvivaaran pääkirjoitusta: http://www.uta.fi/jarjestot/aatos/paatos/arkisto/210/paatos21001.html.
Kirjoitus sai minut pohtimaan siinä ollutta lausetta: ”Mitä enemmän luemme filosofiaa, sitä syvemmälle uhkaamme eksyä käsitteiden ja teorioiden labyrinttiin. Kuilu filosofian kutoman käsitteiden verkon ja todellisuuden välillä kasvaa kasvamistaan”. Tutustuessani pääpiirteittäin Platoniin, Sokratesiin ja Aristotelesiin, niin mietin sitä, miten he todella elivät aikaa, jolloin oli tilaa ja mahdollisuus luoda uusia ajatuksia, uusia käytäntöjä jne. ja toteuttaa niitä. Ihmetellä, että toimivatko ne oikeasti. Tullessaan tunnetuksi, he olivat arvostettuja edelläkävijöitä. Filosofeja kunnioitettiin ja heitä kuunneltiin. Ei ollut nykyajan medioita. Jotkut ajatukset lähtevät hyvinkin ”alusta”. Esim. Platonin luolavertaus tuntuu tässä ajassa erikoiselta… Tässä ajassa ei enää tuollaisia teorioita voi luoda… Palatakseni tuohon edellisen kappaleen lainaukseen, niin jos filosofitkin ovat hukassa filosofian käsitteiden ja teorioiden kanssa, niin entäpä me tavallisen yleissivistyksen omaavat ihmiset? Millaista aatehistoriaa meidän aikamme filosofit jättävät jälkeensä? Meidän rakkauden filosofimme Esa Saarinen esimerkiksi? Hmm… oikeastaan tämä alkoikin vaikuttaa hyvältä näkökannalta! Mielestäni sitä aatetta voisi levittää ja kunnioittaa enemmänkin! Lisää pehmeitä arvoja ja aatteita ympäri maailmaa. Jos kaikki voisivat hyvin ja he kunnioittaisivat pehmeitä arvoja ja toisiaan, niin kenties jättäisimme jälkeemme tähän asti parasta ja ihmisläheisintä aatehistoriaa. Onhan meidän maapallomme nähnyt ja kokenut niin paljon erilaisten aatteiden ja arvojen aiheuttamia sotia. Lopultakin maapallo, jolla kaikki puhaltaisivat yhteen hiileen ja hyväosaiset auttaisivat huono-osaisempia ja luonnonmullistusten koettelemia. Noo, me olemme vain ihmisiä… ei meistä ole siihen. Aina löytyy niitä, jotka haluavat  jättää jälkensä maapallolle. Tarjoavat omia omaan napaan tuijottavia aatteitaan ja filosofioitaan, joiden perusteella he ovat yleensä "parempia" kuin toiset…

Aate yksilön sananvapaudesta...

...ja Muhammed video.
Koska en muista jutun kaikkia yksityiskohtia aivan tarkasti, niin liitän tähän linkin josta löytyy mm. verkkosivustojen kirjoituksia asiasta. Tekstini voi muutenkin sisältää virheitä ja jos olen käsittänyt jutussa jotain väärin niin toivon, että virheellinen käsitykseni korjattaisiin.
Jokin aika sitten ”Innocence of Muslims” video sai minut ja varmaan monet muutkin pohtimaan onko yksilön sananvapaus arvokkaampaa kuin miljoonien ihmisten henki. Kyseinen videohan aiheutti aikamoisen metkan muslimimaissa joissa islamin kannattajat järkyttyivät tästä Muhammedia rienaavasta videosta. Tästä metkasta johtuen ja muslimien esittämien "vaatimusten" tähden Google onkin estänyt kyseisen Youtube viedon katselun jo useissa maissa.
Tämä tapaus herätti itsessäni monia kysymyksiä. Esimerkiksi Yhdysvallathan on tunnettu maa siitä, että yksilöllä on siellä sananvapaus ja lain suoma oikeus ilmaista mielipiteensä. Kysymys kuuluukin, että jos tapahtuu tällaisia Muhammed-videon kaltaisia tapauksia, niin onko aate yksilön sanavapaudesta tärkeämpi kuin yleinen hyvä? Jos muistan oikein, tässäkin tapauksessa videon tekijää vastaan jouduttiin etsimällä etsimään syytteitä sillä, hänellä oli Yhdysvaltain lain mukaan oikeus sanoa mielipiteensä. Koska valtiolla ei ymmärtääkseni Yhdysvalloissa ole oikeutta puuttua tällaisiin asioihin, ei se voinut nopeasti vaientaa videon laatijaa vaan joutui pyytelemään nöyränä anteeksi yhden ihmisen typeryyksiä. Lopulta virkavalta nosti syytteet jostain muista asioista (tekijänoikeus jutuista jos oikein muistan) eikä vain typeryydestä josta itse olisin syytteen antanut.
Onko yksilön sananvapaus siis tärkeämpi kuin miljoonien ihmisten henki? Tulisiko meillä olla oikeus hiljentää nämä yksilöt jotka päästävät suustaan sellaisia asioita joiden johdosta seuraava maailmansota on vaarassa syttyä? No, jos minulta kysytään, niin yksilön sananvapaus on jokaisen ihmisen oikeus, mutta kyllä sitä tervettä maalaisjärkeäkin voisi ihan vapaasti käyttää.

Mitä on aate?


Kielitoimisto määrittelee aatteen seuraavasti;
Aate on yksilön todellisuuskäsitystä hallitseva tai yhteisölle ominainen, yleisluonteinen käsitys tai pyrkimys.
Toisessa yleiskielen merkityksessä aate on yleisesti ajatus, mieleenjohtuma.

Aate voi olla vaikkapa ekologisuus. Halutaan parantaa ja säästää maailmaa lajittelemalla roskat, syömällä kasvikunnan tuotteita, liikkumalla jalan tai polkupyörällä.
Ilmastoystävällisten toimintatapojen leviäminen voi olla nykyään hidasta. Roskia kyllä lajitellaan, mutta toisaalta ihmiset matkustavat nykyään enemmän kuin koskaan. Matkustaminen ei ole laisinkaan ilmastoystävällistä ja siksipä lentoyhtiöt ja matkanjärjestäjät ovat mahdollistaneet asiakkailleen vapaaehtoisen päästömaksun maksamisen. Luoko tämä hyvän omantunnon osalle ihmisistä? Ne, jotka oikeasti ovat ekologisen aatteen takana, eivät kai tällaista hyväksy. Toisaalta ekologisen aatteen omaavat eivät myöskään matkusta.

Onko ekologisuus sitten hyvä vai huono asia? Siitä voidaan olla montaa mieltä, asiasta lienee löytyvän sekä hyviä, että huonoja puolia. Tiukka ekologinen elämäntapa mielestäni rajoittaa elämää. Toisaalta vaikkapa ilmansaasteiden väheneminen on kai jokaisen mielestä hyvä asia. Ekologiset ihmiset vastustavat ydinvoimaa. Ydinvoimassakin on sekä hyvät, että huonot puolensa.

Aate voi olla myös uskonto. Uskonto antaa ihmiselle tietynlaisen vapauden. Ei tarvitse tehdä valintoja ja ajatella itse, koska uskonto määrittelee valintoja ja arvoja. Tässäkin on kääntöpuoli, uskonto voi myös rajoittaa yksilönvapautta. Joutuu tekemään valintoja, jotka voivat olla arveluttavia. Mutta tarkoittaako se, että silloin ei ole aatteensa takana, ei olekaan oikeasti uskovainen?

Aatteiden takana on aina henkilökohtaisia näkemyksiä, kokemuksia ja mielikuvia. Ihmisen maailmankuva muodostuu aatteista ja arvoista. Arvot ohjaavat valintoja, joita teemme mm. aatteiden suhteen. Myös aatteettomuus on aate. Oma aatteeni on, etten usko mihinkään erityiseen.                                   

maanantai 26. marraskuuta 2012

SOKRATES  JA  ELÄMÄNTAVAT
Filosofia ei ole tosiaankaan vahvinta alaani, joten kirjoitukseni aluksi lukaisin oheisen linkin takaa löytyvän Juha Seppäsen kirjoituksen http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/opinnot/fi/sokrates.html. 
Juttu nappasi, joten päätin kirjoittaa tähän ajatuksiani, jotka (toivottavasti) liittyvät aiheeseen.

Sokraten  
(n. 470-399 eKr.) ajatuksilla näyttäisi olevan käyttöä tänäkin päivänä.  Jatkuva talouskasvun vaatimus ja hyvinvoinnin jakautuminen yhä epätasaisemmin ihmetyttää monia tänä päivänä.  Yhä harvemmat saavat yhä suuremman osan maailman hyvinvoinnista samalla kun suuri osa maailman ihmisistä elää köyhyysrajan alapuolella vailla toimeentuloa.  Onko jatkuva omaisuuden kartuttamiseksi tapahtuva rahan perässä juoksu sen arvoista?  Onko raha ja sen avulla saatava omaisuus tie ihmisen onneen? Muutaman päivä sitten eräs nelikymppinen tuttavani, joka toimii kansainvälisen yrityksen toimitusjohtajana,  kertoi alkaneensa vakavissaan pohtia sitä, jättäisikö hän tehtävän ja myisi osuutensa yrityksestä. Hän kertoi alkaneensa tajuta, että elämässä pitäisi ehtiä tehdä muutakin kuin pelkkää työtä.  Ihmisten terveyskin on vaarassa tämän päivän hektisessä, alati muuttuvassa ympäristössä,  kun ei ole tarpeeksi aikaa itselle.  Tuttavapiirissänikin on monta burn outin kokenutta ihmisistä.  Sokraten  ajatus siitä, että ihminen tulisi pohtisi asioita ja oppia ajattelemaan kriittisesti vakiintuneiden ajatusmallien omaksumisen sijasta on erityisen tärkeä tämän päivän ihmiselle.

Ne ihmiset, joilla työtä on suorittavat yhä enemmän työssä ja arjessa, usein yli rajojensa.  Vapaa-ajalla harrastetaan yhtä sun toista ja hankitaan yhä uusia elämyksiä.  Siinä kaikessa ihminen itse voi unohtua. Ei ehditä pohtia mitä oikeasti halutaan, vaan mennään ja tullaan laput silmillä.  Toivottavasti yhä useampi herää ajoissa huomaamaan, että on tärkeää hengähtää ja kuunnella omaa sisintään.  Sokrateksen tunnuslause oli ”tunne itsesi”.  Nykyajan Sokrateet kehoittavat ihmisiä osallistumaan itsetuntemuksen kursseille ja hiljaisuuden retriitteihin.  Asian tärkeydestä kertoo myös se, että aiheesta julkaistaan jatkuvasti  paljon kirjallisuuutta, josta jokainen voi poimia itselleen sopivia ajatuksia valmiiksi pureskeltuina, jos oma asioiden pohdiskelu ei heti onnistu. Myös  downsiftaus (leppoistaminen) elämäntapana antaa mahdollisuuden pyrkiä eroon kuluttavasta, liiaksi vaikkapa työelämään painottuvasta elämästä suuntaamalla huomiota enemmän perheeseen ja harrastuksiin.    
Sokratesk suhtautui tavaraan minimalistisesti ihmetellessään, ”kuinka monia asioita ilman voikaan tulla toimeen”. Tavaraa hankitaan vaivalla hankituilla rahoilla, mutta mitä sitten? Mitä teemme kaikella hankkimallamme rojulla? Ainakin se alkaa ahdistamaan, kun tavaravuoret paisuvat ja tarpeellisille asioille ja esineille ei tahdo enää löytyä tilaa. Tästä näemme ohjelmia televisiosta, voimme lukea kirjoja, joissa neuvotaan, kuinka tavarat ja paperit saadaan kuriin. Ja löysinpä netistä v. 2011 terveysmessujen Facebook –ilmoituksen , jossa kävijät toivotetaan tervetulleiksi  Suomen Professional Organizerit ry:n osastolle, jossa Professional Organizer Anne Te Velde-Luoma esiintyy aiheenaan ”Rojunraivaus. Näin selkeytät elämääsi ja pääset eroon turhasta tavarasta”.