maanantai 26. marraskuuta 2012

SOKRATES  JA  ELÄMÄNTAVAT
Filosofia ei ole tosiaankaan vahvinta alaani, joten kirjoitukseni aluksi lukaisin oheisen linkin takaa löytyvän Juha Seppäsen kirjoituksen http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/opinnot/fi/sokrates.html. 
Juttu nappasi, joten päätin kirjoittaa tähän ajatuksiani, jotka (toivottavasti) liittyvät aiheeseen.

Sokraten  
(n. 470-399 eKr.) ajatuksilla näyttäisi olevan käyttöä tänäkin päivänä.  Jatkuva talouskasvun vaatimus ja hyvinvoinnin jakautuminen yhä epätasaisemmin ihmetyttää monia tänä päivänä.  Yhä harvemmat saavat yhä suuremman osan maailman hyvinvoinnista samalla kun suuri osa maailman ihmisistä elää köyhyysrajan alapuolella vailla toimeentuloa.  Onko jatkuva omaisuuden kartuttamiseksi tapahtuva rahan perässä juoksu sen arvoista?  Onko raha ja sen avulla saatava omaisuus tie ihmisen onneen? Muutaman päivä sitten eräs nelikymppinen tuttavani, joka toimii kansainvälisen yrityksen toimitusjohtajana,  kertoi alkaneensa vakavissaan pohtia sitä, jättäisikö hän tehtävän ja myisi osuutensa yrityksestä. Hän kertoi alkaneensa tajuta, että elämässä pitäisi ehtiä tehdä muutakin kuin pelkkää työtä.  Ihmisten terveyskin on vaarassa tämän päivän hektisessä, alati muuttuvassa ympäristössä,  kun ei ole tarpeeksi aikaa itselle.  Tuttavapiirissänikin on monta burn outin kokenutta ihmisistä.  Sokraten  ajatus siitä, että ihminen tulisi pohtisi asioita ja oppia ajattelemaan kriittisesti vakiintuneiden ajatusmallien omaksumisen sijasta on erityisen tärkeä tämän päivän ihmiselle.

Ne ihmiset, joilla työtä on suorittavat yhä enemmän työssä ja arjessa, usein yli rajojensa.  Vapaa-ajalla harrastetaan yhtä sun toista ja hankitaan yhä uusia elämyksiä.  Siinä kaikessa ihminen itse voi unohtua. Ei ehditä pohtia mitä oikeasti halutaan, vaan mennään ja tullaan laput silmillä.  Toivottavasti yhä useampi herää ajoissa huomaamaan, että on tärkeää hengähtää ja kuunnella omaa sisintään.  Sokrateksen tunnuslause oli ”tunne itsesi”.  Nykyajan Sokrateet kehoittavat ihmisiä osallistumaan itsetuntemuksen kursseille ja hiljaisuuden retriitteihin.  Asian tärkeydestä kertoo myös se, että aiheesta julkaistaan jatkuvasti  paljon kirjallisuuutta, josta jokainen voi poimia itselleen sopivia ajatuksia valmiiksi pureskeltuina, jos oma asioiden pohdiskelu ei heti onnistu. Myös  downsiftaus (leppoistaminen) elämäntapana antaa mahdollisuuden pyrkiä eroon kuluttavasta, liiaksi vaikkapa työelämään painottuvasta elämästä suuntaamalla huomiota enemmän perheeseen ja harrastuksiin.    
Sokratesk suhtautui tavaraan minimalistisesti ihmetellessään, ”kuinka monia asioita ilman voikaan tulla toimeen”. Tavaraa hankitaan vaivalla hankituilla rahoilla, mutta mitä sitten? Mitä teemme kaikella hankkimallamme rojulla? Ainakin se alkaa ahdistamaan, kun tavaravuoret paisuvat ja tarpeellisille asioille ja esineille ei tahdo enää löytyä tilaa. Tästä näemme ohjelmia televisiosta, voimme lukea kirjoja, joissa neuvotaan, kuinka tavarat ja paperit saadaan kuriin. Ja löysinpä netistä v. 2011 terveysmessujen Facebook –ilmoituksen , jossa kävijät toivotetaan tervetulleiksi  Suomen Professional Organizerit ry:n osastolle, jossa Professional Organizer Anne Te Velde-Luoma esiintyy aiheenaan ”Rojunraivaus. Näin selkeytät elämääsi ja pääset eroon turhasta tavarasta”.

1 kommentti:

  1. Sokrateen tunnuslause ”Tunne itsesi” pitäisi jokaisen ihmisen ottaa vakavasti. On totta, että nykymaailmassa suorittamisen määrä on valtava. Elämää eletään kiireen, työn ja lasten kautta. Monet parit eroavat, koska eivät tunne itseään tai toisiaan kun lapset kasvavat aikuisiksi ja muuttavat pois kotoa. Ei ole enää mitään yhteistä, uppoudutaan työhön entistä enemmän.

    Miksi sitten tehdä töitä likaa ja tienata ”liikaa” jos ei ole aikaa tehdä asioita, jotka tekevät onnelliseksi? Nykyään onkin alettu arvostaa ajatusta ”vähemmän on enemmän”.

    Päivi Kannisto kertoo kirjassaan Elämäni nomadina, kuinka ihmiset ovat päätyneet arvostamaan pieniä asioita eivätkä halua omistaa mitään. Myös Sokrateen suhtautuminen minimalistisesti tavaraan, ”kuinka monia asioita ilman voikaan tulla toimeen”, pätee näihin ihmisiin. Miksi keräämme omaisuutta niin epätoivoisesti ja samalla olemme onnettomia ja palamme loppuun?

    Osalla meistä on uskallusta riuhtaista itsensä irti oravanpyörästä ja oppia tuntemaan itsensä oikeasti. Luulen, että he ovat hyvin onnellisia ihmisiä.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.