tiistai 27. marraskuuta 2012

Vapaus



Platonin poliittinen filosofia perustui Sokrateen ajatteluun, jossa keskeisin kysymys oli kysymys hyvästä elämästä. Suomi mahdollistaa meille sikäli hyvän elämän, että olemme vapaita. Minkälainen olisi ihannevaltio tai ihannehallinto? Siihen on varmaan suunnilleen yhtä monta vastausta kun on meitä ihmisiäkin.

Yhteiskuntamme on järjestäytynyt, koska meillä on lait, jotka määräävät toimintaa. Kun toimimme lakien mukaan, olemme vapaita. Meillä on oikeus kouluttaa itseämme ja sitä kautta oppia ymmärtämään asioita paremmin. Sokrateen mukaan ihminen ei tee pahaa tieten tahtoen, vaan virheet johtuvat vääristä käsityksistä. Tänä päivänä tämä ei taida pitää paikkaansa. Rikolliset ja varsinkin useimmat väkivaltarikolliset ymmärtävät varmasti mitä ovat tekemässä. Heistä useimmat ovat tosin vähemmän kouluttautuneita, mutta yhtälailla rikoksia tehtailee korkean koulutuksen saaneet ihmiset. Yhteiskuntarauha pysyy yllä lakien avulla.

Toisaalta olemme tarkasti valvottuja, vaikka olemme vapaita. Olemme olemassa monenlaisissa rekistereissä, jokaisella on oltava virallinen osoite. Usean eri kanavan kautta meistä jää jälki, missä liikumme ja mitä teemme. Onko se vapautta? Olennaista kai kuitenkin on, että meitä hallitaan oikeudenmukaisesti ja hyvin.

Meillä on olemassa myös yhteiskuntaluokat, jotka luokittelevat ihmisten tiettyyn kastiin.  Kastijako on ollut aina olemassa, mutta ihmiset eivät ole aina olleet vapaita. Vapaus on varmasti yksi niistä asioista, jota emme ymmärrä ennen kuin se meiltä riistetään. Vapaus on ylellisyys, jonka puutteen käsittää konkreettisesti sitten kun sen on menettänyt. Pystymme kyllä lukemaan vaikkapa muiden maiden sodista, ihmisten vapauden rajoittamisesta, mutta emme ymmärrä ihmisten ahdinkoa täysin, koska olemme itse vapaita. Onneksi omat sotiemme veteraanit ovat tehneet työllä ja tuskalla meistä vapaita.

3 kommenttia:

  1. Mitä on vapaus? Onko meillä suomalaisilla sitä ja kuinka paljon? Olemme vapaita esimerkiksi matkustamaan ulkomaille, sehän ei ole kaikissa valtioissa itsestäänselvyys.

    Voiko vapaus olla myös kahle ja taakka, koska olemme niin vapaita päättämään monista asioista (tosin tiettyjen rajojen sisällä)? Olisiko elämä helpompaa, jos joku muu päättäisi enemmän puolestamme?
    Meillä on vapaus päättää mitä opiskella ja millaista työtä tehdä, tietyissä rajoissa, tai vapaus olla tekemättä mitään. Onko ns. yhteiskunnan ulkopuolella eläminen sitten vapautta?

    Mitä tulee Sokrateen näkemykseen tietoisesta pahan tekemisestä, (pahan tekeminen johtuu vääristä käsityksistä) tuntuu se erittäin idealistiselta ja epärealistiselta. Rikollisia ja tietoista pahaan pyrkimistä on ollut myös Sokrateen aikoina.

    Mitä tarkoitat yhteiskuntaluokilla ja kastilla, tarkoitatko Suomen tilannetta? Suomea pidetään usein yhteiskuntaluokattomana maana verrattuna esim. Iso-Britanniaan, mutta Järvisen ja Kolben teos Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa: nykysukupolven kokemuksia tasa-arvosta antaa ajattelemisen aihetta. Onko Suomessa sittenkin yhteiskuntaluokkia? Miten sosiaalinen tausta vaikuttaa ihmisen elämään?

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoista pohdiskelua. Löysin netistä akateemiatutkija Jani Erolan esityksen, joka pohjautuu pitkälti kirjaansa Luokaton Suomi http://users.utu.fi/japeer/luokat_Suomessa_17_02_2012_handout.pdf.

    Tähän nojautuen uskallan väittää, että Suomessa on yhteiskuntaluokkia.

    Mutta jos ihmiseltä itseltään kysytään, mitä luulette, vastaako hän rehellisesti tai haluaako edes puhua asiasta? Moni ei taida edes tietää, mihin luokkaan oikeasti kuuluu. Kivaa tietenkin olisi, jos kuuluisi parempitakkisiin kuin huonompiosaisiin, joten totuutta voi olla joskus vaikea myöntää edes itselleen.

    Ja kuka muu oikeasti, kuin alan tutkija kehtaa edes kysyä joltakin moista? Se,mihin luokkaan kuulutaan, taitaakin olla eräänlainen tabu.

    Vanhempien asemalla tai sillä, kuinka korkealle ja hyväpalkkaiseen tehtävään itsesi koulutat, voidaan osittain ennustaa sitä, mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut myöhemmin elämässäsi.

    Kasinotaulouden pyörteissä tapahtuvat muutokset kuitenkin heittelevät rajusti ihmisiä luokasta toiseen työttömyyden ja taloudellisen tilanteen heikkeneimisen myötä. Vielä äskettäin ylimpään luokkaan kuulunut voikin löytää itsensä yllättäen leipäjonosta.

    Luokkien kuilun syvenemisestä puhutaan ja siltä se myös näyttää!

    VastaaPoista
  3. Muistaakseni Järvisen ja Kolben kirjan taustalla ei ole tutkimusta, jossa olisi kysytty, mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut mielestäsi, vaan teos kuvaa paljolti kirjoittajiensa erilaisia taustoja. Akateemisiin piireihin voi päätyä hyvinkin erilaisista taustoista, mutta Järvisellä se on ollut paljon vaikeampaa kuin Kolbella. Kolbe on vauraasta suvusta ja asunut aina Helsingin keskustan vanhoissa taloissa; Järvinen on Tampereelta, vanhempien koulutustaustaa en muista, mutta akateeminen se ei ollut. Sellainen jäi mieleen, että Järvisen lapsuudenkodissa (puutalonröttelö) 60-luvulla ei ollut sisävessaa. Järvinen on todellakin tehnyt luokkaretken.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.