perjantai 4. tammikuuta 2013

Demonin takana

Ajattelin käsitellä viimeisessä aatehistoriaa käsittelevässä bloggauksessani 1930-luvun kansallissosialismia ja sen herättämiä ajatuksia itsessäni. Olen jo aiemmin maininnut blogikommentissani, että minua on aina kiehtonut ensimmäisen maailmansodan jälkeinen Saksan Weimarin tasavallan aika ja oikeastaan erityisesti ne syyt, jotka johtivat kansallissosialistisen, Hitlerin hallinnoiman Saksan syntymiseen. Kyseinen synkkä aikakausi usein demonisoidaan liian herkästi ja se on mielestäni vaarallinen ja aivan liian yksinkertainen selitys kansallissosialistisen ideologian synnylle, vallalle ja seurauksille. Demonisoinnilla tarkoitan tässä tapauksessa sitä, että pidämme Hitleriä, natseja ja Kolmannen valtakunnan Saksaa ”pahoina” itsessään aivan kuin ne olisivat historiallisesti irrallisia seikkoja, eivätkä koskettaisi niitä edeltänyttä ja seurannutta historiallista ja poliittista todellisuutta.

Miksi Hitler ja natsit pääsivät sitten valtaa 1933 Saksassa? Miksi kansallissosialismi antisemitismi rotuoppeineen löysi tuolloin maaperää Saksasta ja muualtakin Euroopasta? Miksi ”tavallinen” saksalainen uskoi natsi-ideologiaan? Merkittävin syy Saksan luisumisessa kohti kansallissosialismia oli mielestäni Saksan keisarikunnan häviö ja mahdottomat rauhanehdot ensimmäisen maailmansodassa. Vuonna 1919 solmittu Versailles’n rauha merkitsi saksalaisille häpeärauhaa – Saksa tuomittiin yksin sotaan syylliseksi ja se joutui maksamaan valtavat sotakorvaukset voittajavaltioilla suurine alueluovutuksineen. Tämä johti Saksassa suureen työttömyyteen, hyperinflaatioon ja vasemmiston ja oikeiston yhä verisemmiksi käyviin yhteenottoihin. Levottomien ja epävakaiden yhteiskunnallisten olojen ratkaisemattomuus ja jatkuminen 1930-luvulle loivat pohjan Hitlerin ja natsi-ideologian valtaan pääsylle.

Natsismi ei ole myöskään historiallisesti irrallinen aate vaan sen juuret ulottuvat fasismin historiaan, joka sai oikeastaan alkunsa jo 1898 ranskalaisesta Action Francaice-liikkeestä. Liike vastusti erityisesti juutalaisia ja protestantteja. Italialainen fasismi puolestaan vaikutti natsismi talousaatteisiin vastustamalla liberalistista demokratiaa ja sosialismia. Rotuopin juuret ulottuvat 1880-luvulle englantilaisen Francis Galtonin (Charles Darwinin serkkupoika!) luomaan oppiin eugeniikasta eli rotuhygieniasta. Antisemitismin, joka kieltämättä saavutti huippunsa natsien keskitysleireillä, juuret ulottuvat puolestaan jo antiikin Kreikkaan ja 1500-1600 –lukujen Eurooppan juutalaisvainoihin.

Kirjoitukseni tarkoitus ei ole tietenkään puolustella natsismia Toisen maailmansodan sytyttäjänä tai vähätellä sen synnyttämää valtavaa kärsimystä sekä yksittäisten ihmisten että kansakuntien historiassa. Mielestäni on kuitenkin tärkeää muistaa, että äärioikeistolaiset ajatusmallit ja antisemitistinen rasismi rehottivat 1930-luvulla myös muualla Euroopassa ja oikeastaan vasta sodan sytyttyä Euroopassa ymmärrettiin syvällisesti näiden aatteiden tuhovoima. Toisaalta kansakunnan nöyryyttäminen esimerkiksi liian tiukoilla rauhan ehdoilla voi luoda kansakuntaan katkeruuden, joka toimii sytykkeenä äärinationalistisille ääriliikkeille. On hyvä muistaa, että myös meillä Suomessa puhalsivat 1930-luvulla äärioikeistolaiset tuulet Lapuan liikkeineen ja Suur-Suomi aatteineen.  Aatehistorian ilmiöt eivät synny tyhjiössä vaan tapahtumilla on aina historiallinen taustansa, yhteiskunta- ja talouspoliittiset syynsä ja seurauksensa – ne on hyvä tuntea, että niistä voitaisiin myös oppia!

2 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus Heli! Itseänikin kiehtoo tuo aihe ja muistan miten opettaja kertoi näistä historian tunneilla vuonna miekka ja kypärä. Juurikin tuo suuri häpeä hävityn sodan jälkeen mahdollisti paljon. Pitää yrittää muistaa, että silloin elettiin erilaisessa maailmassa kuin nyt.

    VastaaPoista
  2. Jokainen aate, idea ja ismi ovat aikansa lapsia. Ne ovat syntyneet ajassa ja saaneet pontta vallitsevista olosuhteista. Jos tuntee, tietää ja ymmärtää aikaa, jossa kulloinkin on oltu ja eletty, on helpompi käsittää, miksi jokin idea on saanut tuulta siipiensä alle ja synnyttänyt aatteen, jota on lähtenyt seuraamaan joukko samanhenkisiä ihmisiä. Välillä kaltoin on kohdeltu koko kansaa, mutta välillä tuntuu siltä, että yksittäinen ihminen on joutunut taistelemaan olemassaolostaan ja siitä suivaantuneene päättänyt näyttää "närhen munat" valtaapitäville tai muutoin yleistä kunnioitusta nauttiville. Tyytymättömyys, köyhyys, epäoikeudenmukaisuus, nälkä tai kestämättömät olosuhteet ovat varmaan usein ollut lähtökohtana muutosaatteille. "Jos asiat olisivat miten tahansa toisin, ne olisivat paremmin."

    Voiko tänä päivänä syntyä aate tai ismi, joka onnistuu levittäytymään läpi maailman tai edes läpi maanosan? Mikä olisi se ajatus, jolla on mahdollisuus tulla ymmärretyksi samansisältöisenä niin, että kannattajia löytyisi? Voiko se liittyä yhteiseen uhkaan. Siihen, että elämme yli "maapallon varojen" ja sahaamme omaa oksaamme saastuttamalla? Vai liittyisikö se rahaan ja voitontavoitteluun? Puhtaaseen veteen, rauhaan tai rakkauteen?

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.