torstai 10. tammikuuta 2013

Mill ja onni


John Stuart Millistä jäi mieleen onnen korostaminen ja että jatkuva taloudellinen kasvu ei keskeisintä. Mistähän mies oli tuohon päätynyt? HS:ssa 25.8.2000 julkaistussa Millin Utilitarismi-kirjan suomennoksesta kirjoitetussa jutussa löytyy mielestäni joitain syitä.

Modernin utilitarismin perustaja oli J. Bentham, jonka mukaan moraalin tehtävä on saada aikaan mahdollisimman paljon onnellisuutta mahdollisimman monille. Sen mukaan tekojen ainoa moraalinen oikeutus on niiden hyöty onnellisuuden, hyvinvoinnin tai nautinnon tuottamisessa.

Itsekin filosofisena radikaalina esiintynyt isä Mill oli alkanut muokata pienestä pojastaan John Stuartista Benthamin työn jatkajaa. Kreikan ja matematiikan opiskelu alkoi kolmivuotiaana, historian, logiikan ja taloustieteen opinnot vähän myöhemmin. 15-vuotiaana John Stuart oli jo radikaali benthamilainen maailmanparantaja, joka teki tuttavuutta poliisin kanssa tultuaan pidätetyksi, jakaessaan syntyvyyden säännöstelyä käsittelevää kirjallisuutta työväen asuinalueella.
John Stuart alkoi arvostella edeltäjiään toivuttuaan 20-vuotiaana kokemastaan syvästä masennuksesta. Utilitarismi-kirjassa on kirjoitelma, joka moittii Benthamia tunne-elämän, yhteisöllisyyden ja inhimillisen arvokkuuden unohtamisesta. Välttääkseen pahoittamasta isänsä mieltä Mill julkaisi kirjoituksen salanimellä ja täsmensi näkemyksensä vasta v. 1861.

Mill itse piti nuoruutensa romahdusta seurauksena yksipuolisesta kasvatuksesta. Tutustuminen runouteen ja romantiikan aatteisiin aloitti paranemisen. Poliittisissa kirjoituksissaan Mill puolusti vapaata yhteiskuntaa, joka ei rajoittaisi yksilöiden elämää muuten kuin itsepuolustuksen takia. Hän katsoi, että vapaa elämä edellyttää kehittynyttä luonnetta ja aineellista turvallisuutta. Siksi poliittisen järjestelmän on vastattava luonteenkasvatuksesta ja sosiaalipolitiikasta. Täyttä demokratiaa Mill epäili, koska keskiluokkaa kiinnostaa vain raha ja työväestö on tietämätöntä.

Mill kävi poliittisista ja filosofisista kysymyksistä kirjeenvaihtoa Harriet Taylorin kanssa. Pitkäaikainen suhde johti avioliittoon rouvan ensimmäisen puolison kuoltua. Taylorin vaikutus ilmeni Millin näkemyksessä, että sukupuoli on yhtä mielivaltainen syrjinnän peruste kuin hiusten väri.

Millinkin kaapin ja ”kaiken takana on nainen” sekä ”kaapissa” varmaankin hyvää tarkoittanut isä, joka samalla tuli rajoittaneeksi poikansa valintoja ja kasvua onnelliseksi ihmiseksi - onneksi siinä loppujen lopuksi epäonnistuen…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.