torstai 10. tammikuuta 2013

Kristinusko, mikä pointti?


Lueskeltuani aatehistorian slidejä, jäin miettimään omaa valtionuskontomme luterilaisuutta ja erityisesti alkukristillisyyttä, vaikka eipä tämä tainnut kurssin listoilla olla. Silti… Mikä oli se tilanne, jossa oli tilaus kristinuskolle?

Roomalaiset hallitsivat Pohjois-Afrikassa, valtaosassa Eurooppaa sekä Lähi-idässä. Käytiin kauppaa, oli vaurautta ja mikä tärkeää, rauhallista. Lisäksi tällä suurella alueella tuli toimeen joko latinalla tai kreikalla. Rooman vanha uskonto oli rappeutunut. Idässä ajatus jumalallisesta hallitsijasta oli yleinen ja Julius Caesarista lähtien Rooman hallitsijat hyödynsivätkin tätä toimissaan. Paitsi keisaria, palvottiin myös roomalaisten vanhoja jumalia hämmentäen samaan soppaan vielä jumaltarustot, myytit ja ties mitkä sadut. Kuka tahansa ajattelija oli ”muodikkaasti” jumalainen. Kansan mysteeriuskonnot törmäsivät erilaisiin filosofisiin suuntauksiin.

Joskus 4 eaa. syntyi mies, joka loi niin kovan brändin, että se vaikuttaa laajalti edelleen. Juutalaisten oppisuuntien ”keskeltä” nousi kiertelevä, karismaattinen kaveri, joka rikkoi aikansa uskonnollisia ja yhteiskunnallisia tabuja. Hän söi yhdessä roomalaisten apureina pidettyjen veronkerääjien kanssa, keskusteli ja vietti aikaa prostituoitujen kanssa ja kosketti spitaalista – hän hyväksyi yhteiskunnan hylkiöt. Mitä ilmeisimmin miehen opetukset ja niiden mukainen käytös vastasi ihmisten tarpeisiin. Keiden ihmisten? Köyhien ja sorrettujen vai ihanko kaikkien? Ainakin köyhät ja sorretut halusivat vapautua sorrosta ja kohtalon voimista. He myös etsivät helpotusta vaivoihin ja puutteeseen.
Mutta eihän tuollainen voi yksin kantaa 2000 vuoden päähän tähän päivään. Mikä tässä on se pointti? Onko se usko yhteen, ihmisiä rakastavaan Jumalaan ja lupaus kuolemanjälkeisestä elämästä? Onko se miehen tasa-arvon sanoma, kristittyjen keskinäinen huolenpito ja rakkaus? Onko se innokas lähetystyö? Mieshän sanoi ”menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni…!” Vai onko tässä takana jotain muuta? Heräsikö mies kuolleista – sekö hämmästytti, ihmetytti, pelotti ja sai kenties uskomaan?

Aluksi miehen kuoleman jälkeen hänen seuraajansa olivat peloissaan ja piilottelivat, mutta astuivat sitten esiin ja saarnasivat tappouhkauksista riippumatta. Edelleen heitä vainottiin, jolloin olisi luullut, että viimeistään silloin takki olisi kääntynyt – ja varmaan osalta kääntyikin. Osa ei luopunut uskostaan silti. Kummallinen juttu – todella kummallinen…

1 kommentti:

  1. Voi kun ymmärtäisin ihmisten uskoa tyhjään. Kaikkien uskontojen nimissä on tapettu ihmisiä. Tekopyhät kristityt ovat yhdet pahimmista tappajista. Ristiretkien eli käytännössä ryöstö- ja murharetkien aikana tapettiin eri arvioiden mukaan miljoonasta yhdeksään miljoonaan ihmistä. Suurimmissa luvuissa on varmaankin mukana myös nälkään ja tauteihin kuolleet.

    Ja sama paska jatkuu nykyäänkin. Aina riittää ääriuskovia, jotka kuvittelevat oikeudekseen tappaa "vääräuskoiset", vaikka omat ns. pyhät kirjoitukset eivät tappamista hyväksyisikään. Uskonto on hyvä tekosyy. Uskonnon nimissä voi tehdä mitä vain.

    -suvi

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.