maanantai 7. tammikuuta 2013

Yleinen mielipide vai oma ajattelu? Kumarran tuonne ja pyllistän tänne


J.S. Millin keskeinen kysymys oli: onko meillä yleisen mielipiteen asettama yhdenmukaisuuden vaatimus?

Millin filosofia herätti paljon ajatuksia: mikä on oikein ja sopivaa? Mitä saa tehdä, mitä voi tehdä, mitä pitää tehdä ollakseen ns. kunnon kansalainen, suomalainen? Mitä ei saa tehdä? Millainen naisen pitää olla? Tai miehen? Ihmisen?

Suomessa edelleen monet  ihmiset ottavat koko elämän ja kaikkien elämäntilanteiden moraaliseksi ohjenuoraksi Raamatun ja sen, miten on aina ennenkin tehty ja suomalaiset sananlaskut. Yleinen peruste joidenkin asioiden tekemättä jättämiselle tai toisten paheksumiselle on ”mitä naapuritkin sanovat… aidanseipäätkin nauraa jne.” Koetaan, että jokin näkymätön (tai näkyväkin, kuten naapuri tai sukulainen) vahtii meitä ja käyttäytymistämme. Näkymättömät sosiaaliset käyttäytymissäännöt kahlitsevat meitä.

Kuinka paljon pitää sopeutua yhdenmukaisuuden vaatimuksiin?

Kannattaa olla sopivassa määrin itsekäs ja pyrkiä toteuttamaan  omia kiinnostuksen kohteitaan, koska  ihmisillä on perustava tarve toteuttaa itseään harrastuksissa, työssä, perheen parissa jne. On helpompaa, jos hyväksyy sen, että muilla ihmisillä on erilaisia kiinnostuksen kohteita. Ei tarvitse aina olla jeesmies, mutta kriittisimmät kommentit toisten elämäntavan arvostelusta voi välillä pitää omana tietonaan. Eiköhän jokainen tiedä itse parhaiten, mikä on omassa elämässä tärkeää ja toteuttamisen arvoista -  paitsi jos on vakavasti psyykkisesti sairas tai päihdekoukussa.

Opimme näkymättömiä käyttäytymiskoodeja vähitellen. Eri kulttuureissa on erilaisia käyttäytymiskoodeja esimerkiksi kohteliaisuuden osoittamiseen tai puhutteluun. Näistä kiinnostavista kulttuurien törmäyksistä voi lukea esimerkiksi Hannu Väisäsen kolumnikokoelmasta Apupata. Suomalainen kuvataiteilija ja kirjailija on asunut vuosia ranskalaisessa pikkukylässä Dordognessa ja kirjoittanut kolumneja kokemuksistaan, esimerkiksi siitä, miksi ranskalaiselle on vaikeaa sinutella naapuria, jonka on tuntenut kauan ja jonka kanssa on tehnyt yhteisiä pihatöitä. Kiusaantunut ranskalainen kysyy naapuriltaan: ”Aikooko hän mennä jokeen vilvoittelemaan? Pitääkö hän näistä ranskalaisista kylmistä juomista?”

Apupata HelMetissä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.