sunnuntai 9. joulukuuta 2012

ajatuksia

Jotenkin sitä näköjään vain joutuu tilanteisiin, jossa pitää siirtyä siltä omalta mukavuusalueelta jonnekin epämukavan ja paniikin välimaastoon. Tämä aatehistoria-bloggaus on juuri sitä... toisaalta päässä kuhisee ajatuksia, niiden esille tuominen onkin sitten toinen juttu..
Pohdintani on tasoa "kumpi oli ensin: muna vai kana?". Toisaalta tähän ei ole vielä kukaan antanut tyhjentävää vastausta... Olisi hauska tietää mistä ko. pohdinta on saanut alkunsa? Seisoskeliko Sokrates päiväkausia oliivipuun vierellä juuri tätä pohtien (mitenkään aliarvioimatta kyseisen herran pohdintoja).

Joskus mietin, että onko kaikki viisaat ajatukset esitetty jo vuosisatoja/tuhansia sitten, kun niihin aina vedotaan. Tyyliin "...jo Sokrates sanoi..." tai "...jo Macchiavelli esitti tämän ajatuksen.." Eikö kukaan enää keksi mitään uutta ja ylevää ajatusta vai onko se vain keino tuoda esille omaa sivistystään ja näin saada arvostusta? Ymmärrän, että nykyinen maailma on menneisyytensä summa mutta kuitenkaan en ymmärrä!

Aatehistoriaa ymmärtääkseen olisi hyvä päästä jollain aikakoneella kyseiselle aikakaudelle aitoon ympäristöön, jotta ymmärtäisi ihmisten ajatuksia ja olosuhteita paremmin. Mielikuvitus ei aina pelkästään riitä. Toisaalta asioiden etäältä katseleminen voi auttaa hahmottamaan niitä paremmin.

Näin sen näen.

1 kommentti:

  1. Tuo aikakonehan on mielenkiintoinen värkki! Mitä semmoisella saisi aikaan tai selville? Paluu Tulevaisuuteen -elokuvatrilogi leikki ajatuksella kiinnostavasti. Onko realismi kuitenkin tylsää? missä ne ajatukset ovat, entä suuret sitaatit? Mikä tässä ajassa olisi sellaista miksi tänne kannattaisi ajassa matkustaa? Mitä aikaa me elämme ja kuka lausuu ne suuret sitaatit? Nalle, Linkola vai Obama?

    Onneksi aikakonetta ei tulla koskaan keksimään. Muutenhan täällä pyörisi kummallista porukkaa ties mistä tulevaisuudesta. Tai mistäs me toistemme taustoista tiedämme!

    Oikeastihan historiasta tiedämme varmasti vain noin 100 vuotta taaksepäin. Sen ajan minkä vanhin hengissä oleva ihminen itse muistaa. Eikä tuohonkaan voi aina luottaa... mutta pidempi aika on kuitenkin vain uskomista. Eikö vain?

    Aikakone ratkaisisi tämän pulman.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.