sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Lunta tupaan


Sunnuntaina kun herää iltapäivällä tokkurassa edellisen illan perhejuhlien aiheuttaman väsymyksen vaatiman päiväunen jäljiltä, niin ensimmäiseksi sitä alkaa miettimään liberalismia.

Hedonisesti valittu Single Malt viski toimi hyvänä stimulanttina sukulaismiehen kanssa käydyssä yöllisessä keskustelussa värien olemassaolon filosofiasta ja valon aallonpituuden käyttäytymisestä verkkokalvoillamme. Päädyimme siihen, ettei värejä ole olemassakaan ja kävimme tyytyväisinä nukkumaan.

Päiväunien jälkeen mieltäni vaivasi miksi Amerikan ja Ranskan vallankumousten seuraukset poikkesivat toisistaan? Eikö lähtökohta ollut kutakuinkin sama? Molemmissa, valtiossa ja siirtokunnissa, murrettiin vanhoja valtarakenteita vapauden palo roihuten. 200 vuoden aikana lopputulokset ovat aika erilaiset, ainakn länsimaisittain katsottuna. Yhdysvalloista on tullut suurvalta, Ranskasta työaikoja lyhentävä sosiaalivaltio.

Miten tässä näin kävi? Yhdysvalloissa korostetaan voimakkaasti yksilön vapautta ja mahdollisuutta päättää omasta kohtalostaan, rags to riches, jokainen on oman onnensa seppä ja syypää huono-osaisuuteensa. Ranskan valtiosta tuli samoista lähtökohdista tuo seppä-syypää. Näin yksinkertaistahan tämä on. Sama asia, poikkeava näkemys, eri lopputulos.

Koko päivän on tuiskuttanut lunta. Taidan ottaa nyt pelkän kolan, tarvitsen apuvoimia lumitöissä. Samalla voisin pohdiskella yksilön omistusoikeuden ja julkisen vallan välistä suhdetta. Millä oikeudella isolla ylivoimaisella maansiirtokonetta muistuttavalla hirviöllä on ilmeinen oikeus tukkia tonttini ainoa ulospääsytie puolimetrisellä tiivistetyllä lumivallilla?

Hmm..., mitäpä jos kävisin kippaamassa oman satsini kunnantalon oven eteen? Tuossahan se olisi 400 metrin päässä.... silmä silmästä, yksilön oikeudella. Lunta tupaan!

1 kommentti:

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.