maanantai 3. joulukuuta 2012

Naisen asemasta

Antiikin aikaan, Perikleen mukaan, demokratia ei koskenut naisia. Sillä mitä naiset halusivat ei ollut väliä, vain sillä minkä miehet ja lähinnä vielä filosofit olivat mieltäneet oikeaksi oli jotain merkitystä. Tämän mielenjohtuman mukaan elettiin. Naisille opetettiin itsekuria, käyttäytymissääntöjä, kodin hoitoa ja siveyttä. Päämääränä lasten synnyttäminen.

Olisiko naisilla ollut tähän jotain sanottavaa? Vaikka tuota aikaa ei voi verrata nykypäivään uskon kuitenkin , että muutosta haluavia ja vaikuttamaan tahtovia naisia olisi tuolloinkin löytynyt. Mutta missä olivat naispuoliset ajattelijat ja oikeuksiensa puolustajat? Filosofian kirjoja selaamalla ei tule esiin naisten nimiä - ainakaan minä en löytänyt. Olisiko naisten ääni tullut tuolloin kuuluviin ja otettu jopa vakavasti, jos he olisivat käyttäneet kiristystä kuten syksyllä uutisoidut Togon naiset : seksilakko demokratian hyväksi? 

Muutosta tapahtui vasta 1700 -luvun ihmisoikeusjulistuksen ja 1800 -luvun feministisen liikkeen myötä. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan! 
Millainen maailmamme olisi nyt, jos jo antiikin ja keskiajan naiset olisivat voineet aloittaa vaikuttamisen, jos jonkun naisen aatteet olisivat ohjanneet väestöä? Kenties parempi?!

2 kommenttia:

  1. Luulen, että suurin syy siihen, ettei naisen ääntä ole kuulunut antiikin aikana, on ollut se, että naiset (ylhäisö) ovat kokeneet heidän olojensa olleen tarpeeksi hyvät. Koska 1800-luvun naisella ainoa ero on ollut se, että hän on joutunut myös tienaamaan ruokarahat perheelleen, jolloin hänen yhteiskunnallinen asemansa on tasoittunut miehen kanssa, silloin poliittinen eriarvoisuus on korostunut ennestään, mikä on nostanut halun myöskin saavuttaa sanavaltaa yhtä paljon kuin miehillä on. Mieleeni tulee eräs ompelijattarien mielenosoitus 1800-luvun Amerikassa. Naiset ja nuoret tytöt työskentelivät ankeissa oloissa ompelimossa ja he jäivät lakkoon, minkä myötä he myös marssivat kaduilla osoittaakseen mieltään. Kukaan ei kuunnellut heitä ja he palasivat takaisin töihin. Muistaakseni alle vuoden päästä mielenosoituksesta, työpaikka syttyi tuleen ja ompelijattaria pidettiin lukkojen takana niin, että satoja työntekijöitä kuoli. Vasta sen jälkeen, ryhdyttiin kiinnittämään enemmän huomiota yleisiin työoloihin.

    VastaaPoista
  2. Joitain naisia löysin - filosofeiksi mainittuja - Aspasia (400-l. eKr.), Hipparkia (300-l. eKr.) ja Julia (170-217). Aspasia esimerkiksi mainitaan Perikleen puolisona, vaikka ei siirtolaisena voinutkaan virallisesti olla naimisissa.

    Tuskinpa nämä naiset olivat ainoat filosofit aikanaan. Niin kuin kautta aikojen fiksut naiset ovat onnistuneet vaikuttamaan miehien(sä) kautta ympäristönsä ja yhteisönsä asioihin. Menestyvän miehen takanahan on usein nainen. En jaksa uskoa, että antiikin naiset ovat olleet nykysisariaan tyhmempiä tai yksinkertaisempia vaikutuskeinoja ja -kanavia miettiessään.

    Miten sitten miesfilosofit ajattelivat naisen osan? Platonin mukaan sukupuoli ei määrää eroja etiikan ja politiikan teoriassa. Teoreettinen tieto ja logiikka ovat samat miehille ja naisille, eivätkä biologiset eroavuudet estä eri sukupuolia saavuttamasta samoja hyveitä. Platon sanoo, “ettei millekään valtiolle ole eduksi jos vain puolet valtion henkisistä voimavaroista on käytössä”. Fiksu dude!

    Aristoteles taas jostain kumman syystä ajatteli, että mies hallitsee ja nainen palvelee, koska nainen on ratkaisevasti epätäydellisempi kuin mies. Hän katsoi, että nainen pystyy ajattelemaan, mutta ei miehen tavoin pysty toimimaan rationaalisesti. Naisen järki on epätäydellinen ja niinpä nainen on tuomittu alistettuun ja palvelevaan rooliin. Mikähän oli Aristoteleen saanut tälle linjalle? Hankala äitisuhde, kiusaava sisko vai mikä?

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.