keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Muistin vartijat – ajatuksia keskiajan kiehtovasta luostarilaitoksesta

Moni meistä on lukenut Umberto Econ romaanin Ruusun nimi tai ainakin nähneet sen elokuvana. Eco kuvaa teoksessaan kuvitteellista keskiaikaista benediktiiniläisluostaria, jonne fransiskaanimunkki William Baskerwille saapuu ratkaisemaan murhamysteeriä 1300-luvun skolastisin metodein luostarin kirjaston tarjoamin materiaalein. Teos toi mielestäni hienosti esiin keskiajan luostarilaitoksen merkityksen kulttuuri- ja tiedelaitoksena. Kirjastoihmisenä koen, että luostarien kirjastot ovat olennainen osa omaa menneisyyttämme. Tämä jäi erityisesti mieleeni viimekertaiselta aatehistorian luennolta.
Luostarit toimivat keskiajalla niin uskonnollisina, tieteellisinä, filosofisina ja kulttuuria säilyttävinä keskuksina. Munkit ja nunnat sitoutuivat luostariin tullessa köyhyyteen, naimattomuuteen ja yksinkertaiseen elämään lähimmäisiään auttaen. Toisaalta luostarit tarjosivat naisille (esim. birgittalaisluostareissa) ja miehille mahdollisuuden opiskeluun ja tieteen tekemiseen. Niissä jatkettiin myös antiikin kulttuuriperinnön vaalimista juuri skolastiikan menetelmin. Skolastikot olivat oppineita munkkeja, jotka perehtyivät Aristoteleen ja muiden vanhojen kreikkalaisten filosofien teksteihin. Skolastikoista kuuluisin lienee kaiketikin Tuomas Akvinolainen (n. 1225-1274).
Keskiajan luostarilaitoksen hedelmiä ovat niin vanhojen tekstien säilyttäminen, ruokakulttuurin vaaliminen (viinit ja juustot) kuin terveydenhuollon kehittäminenkin. Olen itse vieraillut muutama vuosi sitten Krakovan Gollegium Maius –luostarissa, jonka sanotaan olevan perustana Euroopan toiseksi vanhimmalle yliopistolle – kuvaavaa on, että siellä toimi pappina, matemaatikkona ja talous- ja tähtitieteilijänä herra nimeltään Nikolaus Kopernikus. Käykää ehdottomasti tutustumassa tähän lumoavaan luostariin, jos matkaatte Krakovaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.