sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Ajatuksia aatteista ja historiasta



Historiassa on aina ollut henkilöitä, joiden ajatukset ja mietteet ovat jääneet elämään. Mutta miksi juuri heidän, miksei muiden aikalaisten ajatukset? Nämä henkilöt ovat olleet jollain tavalla muita merkittävämmässä asemassa, ehkä heillä on ollut enemmän varallisuutta ja sitä kautta vaikutusvaltaa, tai ehkä he ovat oppineita ja kouluttautuneita, jotka ovat päässeet vaikutusvaltaisten henkilöiden seuraan ja sitä kautta saaneet ajatuksiaan julki. Heillä on ollut uusia ajatuksia, jotka ovat saaneet kannatusta aikalaisten joukossa. Filosofien on täytynyt olla lähtöisin yläluokkaisista perheistä, miten muutoin heillä olisi ollut aikaa ja mahdollisuuksia keskittyä vain filosofisten ajatusten pohtimiseen ja keskusteluihin? Tavallinen kansalainen on uurastanut aamusta iltaan saadakseen hankittua elantonsa ja elätettyä perheensä. Filosofit ja ajattelijat tarvitsevat kuitenkin ajatustensa jakamiseen ja eteenpäin viemiseksi muitakin samalla lailla ajattelevia ihmisiä. Yhteisö tarvitsee oman sivistyneistönsä kehittyäkseen ja saadakseen enemmän vaikutusvaltaa. Ja rahvasta toteuttamaan näitä ideaaleja ajatuksia käytännössä!

Uuden aatteen läpimurto vaatii yhteiskunnallisesti otollisen tilanteen ja mahdollisuuden. Historialliset tapahtumat ja käännekohdat ovat usein lähtöisin jonkin uuden ajatussuunnan pääsystä vallalle. Uusia yhteiskunnallisia arvoja ja aatteita on lähdetty viemään eteenpäin enemmän tai vähemmän sotaisasti. Myös uskontojen historia on usein hyvin julma, vaikka itse uskonnon tausta-ajatuksena ovat hyvinkin inhimilliset ja hengelliset tavoitteet. Hengen miehet ovat tarvinneet avuksi tavoitteidensa eteenpäin viemiseksi maallista valtaa ja mammonaa. Jossain kohdassa vaatimattomuus katoaa ja tavoitteeksi tulee toinen toistaan prameampien ulkokuorten rakentaminen (esim. katolinen kirkko tai sosialistimaiden massiiviset muistomerkit ja muut rakennelmat). 

Aatteiden sisälle voi kehittyä erilaisia suuntauksia, jotka voivat olla alkuperäistä aatetta liberaalimpia tai jyrkempiä ajatusmaailmaltaan. Nämäkin suuntaukset tarvitsevat omat filosofinsa, johtajansa ja kannattajansa.

3 kommenttia:

  1. Sokrates oli köyhä mutta tiesi mistä narusta vedetään : hän liehitteli varakkaita ystäviään ja oli oikeasti vetovoimainen ja viisas. Häntä kuuntelivat erityisesti nuoret miehet, jotka oli helppo saada innostumaan uusista ajatuksista.

    VastaaPoista
  2. Minua aatehistoriassa kiinnostavat juuri nämä blogikirjoituksessa mainitsemasi yhteiskunnalliset tilanteet, joissa toisilleen vastakkaiset voimat ja aatteet ottavat mittaa toisistaan. Yksi historiallisesti kiehtovimmasta ajoista on mielestäni Weimarin tasavallan aika, joka sijoittui Saksaan ensimmäisen ja toisen maailmansodan väliin vuosina 1919-1933. Saksa oli joutunut nöyryytetyksi hävittyään ensimmäisen maailmansodan, maassa jylläsi massatyöttömyys ja sekä vasemmisto että oikeisto yrittivät päästä valtaan. Historiantutkimus käyttää ilmöstä nimeä vasemmisto - ja oikeistovaara. Poliittisen epävakauden johtamana viimein vuonna 1933 Hitler voitti vaalit ja nousi valtakunnankansleriksi - on kuitenkin mielenkiintoista ajatella, miten sosialistisen leirin pääseminen valtaan Saksassa olisi vaikuttanut Euroopan tilanteeseen? Näin olisi Weimarin tasavallassa aivan hyvin voinut käydä. Olisiko toinen maailmansota vältetty? Tuskin. Millainen kartta sodan jäljiltä Eurooppaan olisi piirretty?

    Loppuun vielä yllättävä seikka Weimarin tasavallan ajasta: poliittiesesta epävakaudesta huolimatta kulttuurielämä kukoisti tasavallassa ja esille nousivat mm. elokuvaohjaaja Friz Lang, kirjailja Thomas Mann ja Bauhaus-arkkitehtuuri.

    VastaaPoista
  3. Tartun tuohon väkivallan käyttöön aatteiden edistämisessä.

    Yleisesti käytetty sanonta "tarkoitus pyhittää keinot" on aina kiinnostunut minua. Mitä se tarkoittaa ja mihin sitä käytetään. Useinhan siihen törmää juuri aatteen/uskonnon voimaperäisessä laajentamisen yhteydessä. Mielestäni tuohon sitaattiin sisältyy kaksi erilaista tulkintaa. Ensinnäkin, se yleisesti käytetty muoto on, että tämä itse tehtävä on niin hyvä ja ylväs, että ei ole väliä tai se on pikku juttu, miten me se tehdään. Toinen tulkinta muuttaa sisällön aikovaksi. Tarkoituksemme on tämä tapa, jolla tässä nyt toimimme, muuttaa yleisesti hyväksytyksi.

    Tulkinnoissa siis tapa ja päämäärä eroavat toisistaan. Kenties sanahelinää tai nyannsieroja. Mutta usein aatteissa ja uskonnoissa (pitääkö ne ylipäätään erottaa toisistaan?) on kyse juuri sanoista ja niiden tulkinnoista. Siitä näkemyseroihin, mielipide-eroihin, eturistiriitoihin ja siitä väkivaltaan ja sotiin. Kynästä miekkaan.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.