lauantai 15. joulukuuta 2012

Minäkö liberaali?

Olen aina pitänyt itseäni suvaitsevana ja "vapaamielisenä" (huom. en kuitenkaan vajaamielisenä, joka sekin voi joskus olla totta). Kun tunnilla käsiteltiin liberalismia, mihinkään ideologioihin sen tarkemmin koskaan perehtyneenä, hihkaisin mielessäni "minähän taidan olla liberaali". Kannatan ehdottomasti yksilön etua ja ihmisen tasa-arvoisuutta egelitarismin mukaisesti. Miten hienoja asioita ovatkaan sananvapaus, uskonnonvapaus, yhdistymisvapaus jne.

Käytännössä ajattelen ja toimin paljon liberaalin ajattelun mukaan. Kannatan ja kunnioitan vapautta elää omanlaistani elämää, en pyri mielistelemään muita, mutta en myöskään loukkaamaan. Kotonani olen "herra"  ja siivoan sunnuntaisin, jos siltä tuntuu, vaikka samaan aikaan naapurissa vietetään pyhäkoulua. Vai loukkaavatkohan ulkona roikkuvat mattoni ja pyykkini sittenkin heidän lepopäiväänsä?

Kaupan palveluksessa toimineena ymmärrän kuinka hieno asia oli kauppialle, varsinkin pienellä paikkakunnalla, saada  myönnytys  sunnuntaiaukioloille. Asiakkaanakin on kiva kipaista sunnuntaina se puuttuva hiivapala kaupasta. Mutta lähdepä sunnuntaina itse töihin, kun lapset ja puoliso jäävät viettämään muutamaa ansaittua vapaapäiväänsä. Minähän pidän vapaani sitten maanantaina, kun muut ovat koulussa ja töissä.  Hiton liberaali ajattelu, tämä ainakin satutti minua!

Olen aikoinani ollut yritystä perustamassa sekä seurannut ystävieni hankkeita. Mutta mihin ne kaatuivat, kontrolliin, pilkun viilaamiseen ja direktiiveihin. Missä oli vapaus työllistää itsensä ja auttaa muita?

Ensimmäisen lapseni synnyttyä makasin synnytyssalissa alapää revenneenä. Vihjalin yhdessä sivusta seuranneen kätiön kanssa, että tikkaus voisi jo riittää, mutta innokas kätilöharjoittelija vain jatkoi hissukseen (siis todella hissukseen) ja sanoi direktiivien vaativan tietylle matkalle tietyn määrän tikkejä. Missä oli vapauteni päättää ruumiistani? Paha oli karkuunkaan lähteä.

En ehkä sittenkään ole liberaali tai en voi olla vaikka haluaisin. Asioita päätetään puolestani.  Liberaalit kuitenkin  korostavat ettei ole yhtä ainoaa oikeaa aatetta ja tämä sopii minulle.  Totuuden nimissä en kannata enkä pystyisi elämään täydellistä vapautta kannattaen. Uskon, että jonkin tahon on sopivassa määrin kontrolloitava elämäämme, oli se sitten valtio tai uskonto.  Säännöt, lait ja  työajat tuovat jotain tolkkua arkeen sekä turvallisuutta. Niiden mukaan on helppo elää vaikkei aina niin kiva. Millaisessa viidakossa eläisimme ilman  tiettyjä rajoitteita esim. yritystoiminnan suhteen...vähemmän työttömiä, mutta paljon kannattamattomia yrityksia ja köyhiä yrittäjiä??

 On ihan hyvä kannattaa vähän sitä sun tätä ja olla tälläinen yksinkertainen sekahedelmäsoppa ja elää niiden rajoitteiden mukaan mitä viisaat ovat meille asettaneet. Meillä on kuitenkin asiat hyvin!

1 kommentti:

  1. Täyttä asiaa! Kyllä se vaan on pienen kaupan pitäjällä vaikeaa pysyä elinkeinossa kiinni, kun kaikki valtavat marketit vievät nyt myös ne arvokkaat sunnuntaipäivien asiakkaat. Aiemminhan vain neliöiltään tarpeeksi pienet kaupat saivat sunnuntaisin olla auki. Että kyllä se vapautuminen voi viedä toisilta siinä missä se tuo toisille ja aina se ei välttämättä ole askel parempaan suuntaan. Kolikolla on aina kaksi puolta..

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.