sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Hoitoalalle? Ei kiitos...


Monessa kohtaa liberalismia käsitteleviä dioja esille nousi, että itsensä toteuttaminen on yksi liberalismin avain tekijöistä. Yksilöllä vapaus toteuttaa itseään – upea ajatus. Kuitenkin lukiessani näitä aiheeseen liittyviä dioja mieleeni nousi jälleen kerran ammattikorkeakoulujen koulutusalojen lakkauttaminen ja tiettyjen alojen aloituspaikkojen vähentäminen ja toisten alojen lisääminen.

Itse koen, että vähentämällä opiskelijapaikkoja ja lopettamalla kokonaisia koulutuslinjoja pyritään ihan huomaamatta vaikeuttamaan ihmisten itsensä toteuttamista ja vapaaseen valintaan. Meille ei siis anneta enää vaihtoehtoja vaan niin kuin lammaslaumaa meitä kaikkia pyritään ohjaamaan samalle laitumelle, joka tänä päivänä tunnetusti on hoitoala. Kuinka siis voisimme totuttaa itseämme, jos meidät lyödään raameihin joihin emme yksinkertaisesti sovi. Tiestysti taitavimmat meistä pystyvät toteuttamaan itseään olivatpa he missä työssä tai millä alalla tahansa, mutta esimerkiksi minä en heihin kuulu. Tuo hoitoala jota meille kaikille tyrkytettään työkkärissä ja koulutustarjonnassa on minulle se vihoviimeinen paikka työskennellä sillä pääni ei vain yksinkertaisesti kestä sitä.

Ymmärrän, että hoitoalan koulutuspaikkojen lisääminen on meidän kaikkien eduksi, mutta tämä juuri herättää minussa kysymyksen onko suurempi hyvä yksilön vapautta tärkeämpää. Tuleeko yksilön kärsiä siitä, ettei saa totuttaa itseään haluamallaan alalla tai itseään kiinnostavien asioiden parissa ihan vain siksi että muilla olisi hyvä olla? Mutta tärkein kysymys on, että huomaammeko edes kuinka meitä ohjataan tietynlaisen yhteiskunnan suuntaan?

Näihin kysymyksiin ei ole olemassa yksinkertaista vastausta. Lisäksi myönnän, että tämäkin kirjoitukseni on todellinen kärjistys ja yksinkertaistus monitahoisesta asiasta, mutta tällaisia ajatuksia nyt vain sattuu pienessä päässäni syntymään. Ehkä me, myös minä, oppisimme toteuttamaan itseämme hoitoalan puitteissa luomalla istellemme sellaiset olosuhteet joissa itsemme toteuttaminen itsellemme mielekkäällä tavalla olisi mahdollista. Mutta niin kauan kuin minulla on vapaus valita mitä opiskelen ja millä alla itseäni toteutan niin tulen sanomaan hoitoalalle ”Ei kiitos...”


1 kommentti:

  1. Minäkin sanon hoitoalalle "Ei kiitos". Tuo koulutuspaikkojen vähentäminen ja kohdistaminen tietyille aloille koskee amk:n lisäksi myös toisen asteen koulutusta.

    Valtio on omituinen. Toisella kädellä vähentää koulutuspaikoja, ja toisella antaa lisää; ainakin pitäisi antaa, jos todella haluaa Nuorisotakuun toimivan. Mm. oppisopimuskoulutusta vähennetään, vaikka se on varmasti monelle mielekkäin tapa kouluttautua ammattiin. Ei kaikista ole istumaan koulussa. Omaan muinaiseen oppisopimuskoulutukseen olen tyytyväinen, vaikka olenkin istunut useissa kouluissa. Vuoden aikana oli varsinaista koulua neljä viikkoa. Muuten oppiminen tapahtui työpaikalla. Vieläkin olen tavallaan samassa työpaikassa. Moni saa oppisopimuksen kautta työpaikankin.

    "Muoti-alat" kuten media-alan koulutus kiinnostaa monia nuoria. Mutta miksi järjestää koulutusta, josta ei työllisty? Ei koulutuksen tarkoituksena kuitenkaan ole kouluttaa työttömiä, joita on muutenkin liikaa. Valitettavan moni joutuu tekemään töitä vähemmän mielekkäällä alalla ja toteuttaa itseään esim. harrastuksissa, koska mielekkään alan työllä ei yksinkertaisesti tule toimeen.

    Hoitoala ja etenkin lähihoitaja on alkanut tuntua muotiammatilta. Esim. Yle on esittänyt "Idolista lähihoitajaksi" -dokumentin muusikko Tumppi Varosesta, joka opiskeli lähihoitajaksi. Lehdissä on juttuja ammatinvaihtajista, jotka ovat kyllästyneet ammattiinsa ja halunneet mielekkäämmän ammatin, lähihoitajan. Lieneekö osaksi syynä, että aikuiset voivat valmistua lähihoitajaksi kahdessa vuodessa.

    Kuten eräs (nuori) lähihoitajaopiskelija sanoi, en halua työskennellä vanhusten kanssa, koska työhön kuuluu mm. vaipanvaihtoa ja ihmisten eritteitä. (Ihmettelen kyllä, miten hän haluaa yleensäkään hoitoalalle, jos ei kestä ihmisten eritteiden käsittelyä.) Itse sain tarpeekseni eritteistä puhdistaessani teini-ikäisenä talkkarina juopon "sitä sun tätä" -oksennusta pihalta. Onneksi oli talvi, eli ei haissut.

    -suvi

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.