Joulun
aika herättää ihmisillä erilaisia ajatuksia. Jouluun liittyy paljon erilaisia
odotuksia perheen yhdessäolosta ja laatuajan viettämisestä. Usein silkkaa
hedonismia ja siihen liittyy totta kai myös lähimpien ilahduttaminen hyvillä
ruuilla ja odotetuilla ja yllättävillä lahjoilla. Itse saa hykerryttävän hyvän
olon vaikkapa siitä, että näkee osuneensa nappiin lahjavalinnassaan. Jouluruuista
minä ja tyttäreni emme ole koskaan oppineet pitämään. Tärkeätä meille jouluaattona on hyvä
aamiainen, sauna sen jälkeen ja sitten joulupukkia katsomaan lentokentälle. Joulupukki
tulee perinteisesti Vinkalla tänne Halliin. Kitinä ja valitus kuuluu myös
jouluun… Lapsillani on viiden vuoden ikäero ja joku on sanonut, että se on se
pahin… Aina jonkinnäköistä kissanhännänvetoa meneillään milloin mistäkin
mitättömästä pikkuasiasta. Se vaan kuuluu heidän ”hyvään” keskinäiseen
suhteeseensa.
Uskontohan
ei nykyään liity välttämättä monenkaan jouluun millään tavalla, vaan lähinnä
olemme hyvin itse- ja perhekeskeisiä. Kulutuskeskeisiä… mutta jouluun kuuluu
tietysti myös hyvä tahto muita kohtaan… ainakin hyviä ajatuksia omien tärkeiden
ihmisten lisäksi muillekin. Hyvin usealla perheellä on omat perinteiset tapansa
viettää joulua. Omalla kohdallani perinteet menivät tänä vuonna siltä osin
uusiksi, että vanhempani sattuivat sairastumaan ennen joulua ja tämä oli
ensimmäinen kerta, etten perheeni kanssa ollut jouluaaton vietossa heidän
kanssaan. Jollain lailla omaan jouluuni liittyi alakulo ihan sen takia,
etteivät suunnitelmani toteutuneet, niin kuin oli alun perin tarkoitus. Vaikka
kaikki olikin hyvin. Minä(kin) olen itsekäs…
Ensimmäistä
kertaa pohdin omaa jouluani (osin automaattisesti oppimani myötä, osittain
pakosta, koska läksyjä on jäänyt paljon rästiin joulun ajaksi) tämän aatehistoriankin
kannalta. Mukaan myös viestintää ja monikulttuurisuutta…. Facen kautta olen
päässyt myös mukaan sukulaisteni ja ystävieni joulunviettoon. Serkkutyttöni
miehensä kanssa kiertää taas maailmaa. Tällä kertaa he ovat Vietnamissa. Heillä
on mahdollisuus lapsettomina ja varakkaina toteuttaa unelmiaan ja nauttia
vapaudestaan niin kuin haluavat. Tai niinhän minä luulen. Harvoja ihmisiä
tuntee kuitenkaan niin hyvin, että voi oikeasti tietää, miten heillä menee ja
ovatko unelmat toteutuneet. Voi vaan tehdä päätelmiä siitä, mitä he ”antavat”
itsestään.
Kaikkihan
me olemme erilaisia. Onneksi! Erilaiset asiat tekevät ihmiset onnellisiksi ja
jos jokin asia menee pieleen, siitä pitää päästä jollain tavoin yli ja ottaa
opikseen, jos mahdollista. Kenties osaa olla jostain erilaisesta asiasta
onnellinen sen jälkeen. Kun kaikki on hyvin, niin hyvät asiat ovat päivänselviä.
Valitessani
kirjaa aatehistorian esseeseen, tutustuin kirjailijoihin ja kirjojen
sisältöihin myös netissä. Mikä kirja tuntuisi eniten ”omalta” ja
mielenkiintoisimmalta? Millaisia ajatuksia mm. Machiavellin, Moren, Sun Tzun ja
Sartren kirjat minussa herättävät? Huomasin nauttivani siitä, että pääsin
näihin kirjoihin tutustumaan. Mielenkiintoista, millaisista kirjoista ihmiset
ovat saaneet vaikutteita ja kehittäneet oppeja ja aatteita eteenpäin. Voineet menettää
henkensä… siltä osin emme ole tosin päässeet vielä eteenpäin… edelleen kirjat
ja videot aroista asioista voivat saada suurta kuohuntaa aikaiseksi. Varsinkin,
kun tieto leviää yhdellä enterin painalluksella kaikkien saataville hetkessä.
Hyvä ja paha…
Edelleen
mietin, minkä kirjan valitsisin… oli se mikä hyvänsä, niin näistä jokainen
tulee kuitenkin jatkossa olemaan jollain tavoin mukana ajatuksissani silloin
tällöin.
Minut
tekee onnelliseksi tällä hetkellä se, että joulu alkaa olla ohi. Kohta saa
viedä kuusen ulos ja siivota kodin arkikuntoon. Minä taidan olla arki-ihminen!
Nautin siitä, että kaikki on taas paikoillaan ja ylimääräinen kiilto ja
kimallus on piilossa. Rakkaat ihmiset lähellä ja kunnossa. Kaikki hyvin ja tasapainossa.
Minun arkeni tosin tekevät paremmaksi juuri ne kohokohdat, joita vuoden
varrella on. Juhlat ja matkat, joita odottaa. Kaikkea sopivasti! Olen
toteuttanut mm. Smithin ja Millin ajatuksia ihmisen elämästä… Minä olen
onnellinen J.
Eikö olekin ihana tunne, kun tajuaa olevansa onnellinen? Se hetki kun päässä syttyy lamppu ja ajatus, että "Hei, minulla on oikeastaan kaikki hyvin ja olen onnellinen".
VastaaPoistaMietin tuossa, kun mainitsit, miten mukavalta tuntuu, kun voi kerätä kaikki joulukoristeet pois ja aloittaa arki. Tunnen samaa sielunkumppanuutta. On kivaa laittaa joulua ja nautiskella sen pari viikkoa ja sen jälkeen laittaa koti perus-siistiin kuntoon. Täten en voi myöntää olevani hedoisti, varsinkin opiskelu aiheuttaa paljonkin tilanteita, mitkä vievät kauas mukaavuusalueelta. Nautiskelu ei ole nautiskelua, jos sitä on jatkuvasti. Yltäkylläisyyteen turtuu. Onnea on nähdä arjen asiat lasi puoliksi täynnä, eikä puoliksi tyhjänä.
VastaaPoistaTäytyy muuten vielä todeta, katsellessani otsikkoa, alkaa joka kerta soimaan päässä Ne Luumäkien cover-kappale The Ramonesien laulusta "Onnellinen perhe" :) .
Poista