maanantai 17. joulukuuta 2012

Yritäpä yrittää



Kuinka kiva olisi yrittää, näin niin kuin ajatuksen tasolla. Tiina mainitsi jo aiemmassa kirjoituksessa tästä samasta asiasta, mutta se vaivaa minuakin niin paljon, että pakko siitä on kirjoittaa.

Kyllä se on niin, että jos yrität elättää itsesi ja vieläpä toivoisit, että voisit tarjota toisillekin elantoa, niin et sitä kyllä täällä Suomessa helpolla tee. Kyllä siinä pakollisten yellien, alvien, tuloverojen, sosiaalimaksujen ym. ilmoitusten ja maksujen viidakossa tukahtuu ja sammuu se viimeinenkin kipinä oman itsensä herrana olemisesta. Mill oli tässäkin oikeassa, byrokratia tappaa innovatiivisuuden. Isoveli valvoo ja helekutin tarkalla silimällä.

On tässäkin tullut aika läheltä seurattua läheisten yrittämistä, taistelua järjettömän suuria pakollisia maksuja vastaan, taistelua isoja kauppaketjuja vastaan ja lopulta parhaaksi katsomaa koko yrityksen lopettamista ja/tai myymistä. Esimerkkinä seuraava: Pienen kaupan yrittäjä saa pulittaa samasta tavarasta reilusti enemmän kuin isompi liike samassa ketjussa. Silti pienen kaupan tulee myydä tuote samalla tarjouksella kuin se isokin liike, tarkoittaa yleensä sitä, että tuote myydään reilusti alle oman sisäänostohinnan.. Onko helppoa yrittää elättää itseään? Ei, sitä se ainakaan ole, saati kannattavaa.  

Kyllä se taitaa kaikessa olla niin, että kun toisen vapauksia lisätään, toisen kiristetään. Kun toiselle kumarretaan, niin toiselle pyllistetään. Kaikessa on kaksi puolta, liiassa valvonnassa ja liiassa vapaudessa. Mistä löytyy se kultainen keskitie?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.