tiistai 11. joulukuuta 2012

Vihreys ja ekologisuus - aate vai huijaus?



Tämän päivän kansainvälisin aate taitaa olla ekologisuus, vihreys ja kestävä kehitys. Wikipedian mukaan sana ekologia (kreik. oikos = koti, talous, logos = oppi) on eliöiden ja ympäristön suhteita tutkiva tiede, oppi luonnontaloudesta. Mutta sana on käsitteenä laajentunut tarkoittamaan enemmänkin elämäntapaa, aatesuuntaa tai muuta kestävään kehitykseen tähtäävää toimintaa kuin biotieteisiin kuuluvaa tieteenalaa.

Vihreän liikkeen voi katsoa alkaneen järjestäytyneeksi toiminnaksi 1970-80-lukujen taitteessa Koijärvi-liikkeestä, jonka tarkoituksena oli estää merkittävänä lintujärvenä tunnetun Koijärven kuivaaminen. Liike kokosi hajanaiset luontoaktivistit yhdeksi kansanliikkeeksi. Puolueeksi kansanliike rekisteröitiin vuonna 1988 Suomen Vihreänä Liittona. Sen johtohahmoina olivat (ja ovat yhä) monet Koijärvi-liikkeen aktivistit, mm. Osmo Soininvaara, Ville Komsi, Kalle Könkkölä, Heidi Hautala ja Pekka Haavisto. Ympäristöasioiden puolesta puhuminen ja toimiminen oli varsin idealistista ja puolue sai kannatusta varsinkin nuorten kaupunkilaisten joukossa. 

Politiikassa jos missä on kyse arvoista ja ihanteista. Mutta mihin on tultu? Alun perin Vihreä liike vastusti mm. ydinvoiman rakentamista. Mutta nyt Vihreät on istunut useammassakin hallituksessa, jossa on päätetty ydinvoiman rakentamisesta. Luonnonsuojelu on varmasti edelleen heidän kantavia periaatteitaan, mutta joskus tuntuu, että valta (hallitustyöskentely) on vienyt puolueelta terävimmän kärjen ja asioita vain pyöristellään ja pyöritellään (vrt. Ville Niinistön lausunnot Talvivaaran ympäristökatastrofin yhteydessä).

Ympäristönsuojelun nimissä on myös pidetty paljon puheita ja saarnattu, järjestetty kokouksia ja konferensseja. On järjestetty suuria, näyttäviä ilmastokokouksia uusien sopimusten ratifioimiseksi - sopimusten, joita eivät kuitenkaan allekirjoita ne maat, jotka ovat kaikkein suurimpia ja pahimpia ympäristön saastuttajia. Viimeisimpänä juuri päättynyt Dohan ilmastokokous, jonka tuloksista ei paljon ole kerrottavana. Sen sijaan, että tehtäisiin jotain konkreettisia ratkaisuja, kuten esim. rakennettaisiin vedenpuhdistuslaitoksia tai jätteenpolttolaitoksia tai vähennettäisiin tehtaiden päästöjä, päättäjät näpertelevät ilmasto- ym. sopimusten kanssa.  Harrastetaan päästökauppaa, jossa teollisuus- ja tuotantolaitokset myyvät ja ostavat päästöoikeuksia! Tämä on sellainen asia, mitä en ole koskaan ymmärtänyt, en vaikka kuinka olen yrittänyt saada siitä selkoa. Joskus minusta tuntuu, että tämä päästökauppa on kuin entisajan ane-kauppaa, jossa rahalla ostetaan synninpäästö luonnon saastuttamisesta. Vihreä aate tulee loppujen lopuksi hyvin kalliiksi meille veronmaksajille.

En missään nimessä vastusta luonnon- enkä ilmastonsuojelua, lajittelen jätteitä, käytän julkisia liikennevälineitä, pyöräilen, yritän säästää sähköä ja elää ekologisesti pientä elämääni. Mutta onko sillä mitään käytännön vaikutusta suuressa mittakaavassa, eipä taida olla.

1 kommentti:

  1. Olen samaa mieltä kanssasi, välillä ihminen tuntee olonsa kovin pieneksi, mutta puroista syntyy joki. Tämän vuoksi kannattaa satsata esim. vaatteissa ekologisuuteen ja kosmetiikassa reilun kaupan tuotteisiin. Huvittavinta on, että julkkikset tuntuvat saavan tempauksillaan enemmän aikaiseksi (live 8, valot pois kansainvälisesti tiettynä päivänä klo.20.00)vihreyden puolesta. Ehkä poliitikotkin ovat liian pieniä ihmisiä, näin rahan ympärillä pyörivän maailman muuttamiseen.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.