sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Ohjaako näkymätön käsi meitä?

Adam Smithin ajatukset näkymättömästä kädestä tuntuivat kiinnostavilta ja edelleen paikkansapitäviltä. Idea siitä, että kun teen minua kiinnostavia asioita työkseni ja sitä kautta myös tavoittelen omia etujani, kuten palkkaa, kiinnostavaa työtä, uuden oppimista, edistän samalla koko yhteiskunnan hyvinvointia. Voin sanoa, että kirjastotyö edistää monien ihmisten ja samalla koko yhteiskunnan hyvinvointia: kulttuurin hyvää tekeviä vaikutuksia on tutkittu ja todettu mm., että kulttuurin harrastaminen voi jopa laskea verenpainetta. Kirjaston työntekijöinä kuulemme päivittäin asiakkailta kiitoksia hyvistä aineistosuosituksista, tapahtumista ja hyvästä asiakaspalvelusta.

Smithin ajatusten mukaan työnjakoon perustuva yhteiskunta siis takasi hyödykkeiden ja palveluiden saannin. Entä miten tulee olemaan tulevaisuudessa? Eri tahot esittävät erilaisia laskelmia työvoiman ylitarjonnasta tai työvoimapulasta, koulutustarpeesta eri aloilla jne. Laskelmien mukaan koulutuspaikkoja vähennetään ja lisätään. On jopa esitetty sellaisia tulevaisuudenkuvia, että lähivuosikymmeninä joka neljännen pitäisi olla töissä hoitoalalla. On vaikea arvioida, miten realistisia näkymät ovat. 

Entä miten käy valitsemisen vapauden, jos tulevaisuuden työntekijät eivät voi valita työtään omien intressiensä, taipumustensa ja lahjakkuutensa mukaan, vaan ehkä lievän tai suuremman pakon edessä?

Ehkä laskelmat osoittautuvat vääriksi ja joka neljäs nuori ei työskentelekään hoitoalalla vaan jossain muualla. Ehkä tulevaisuuden seniorit ovatkin erittäin hyväkuntoisia, kuten nyt jo on: eläkkeellä jäädään hyvässä kunnossa ja toimeliaita ja itsenäisiä vuosia riittää, yhä useammat elävät satavuotiaiksi.

Entä miten käy motivaation, jos ei voi valita työtään? Motivaatioteorioiden mukaan ihmisen motiivit ovat suurelta osin tiedostamattomia, tietoista motivaatiota on vain pieni osa käyttäytymisestämme. Sekä sisäinen että ulkoinen motivaatio pyörittävät meitä ja siten yhteiskunnan toimintaa: teemme töitä sekä ulkoisen motivaation (palkan, kannustuksen, palautteen) vuoksi että sisäisen motivaation, kuten työnilon takia. Omia etujaan ajava leipuri tai kirjastonhoitaja takaa pullan  tai kirjojen saannin ja toteuttaa perustarpeitaan, kuten itsensä kehittämisen, arvostuksen ja sosiaalisen liittymisen tarpeita. Näkymätön käsi  siis ohjaa meitä, vai ohjaammeko me itse?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.