Smithin ajatusten mukaan työnjakoon perustuva yhteiskunta
siis takasi hyödykkeiden ja palveluiden saannin. Entä miten tulee olemaan
tulevaisuudessa? Eri tahot esittävät erilaisia laskelmia työvoiman ylitarjonnasta
tai työvoimapulasta, koulutustarpeesta eri aloilla jne. Laskelmien
mukaan koulutuspaikkoja vähennetään ja lisätään. On jopa esitetty sellaisia
tulevaisuudenkuvia, että lähivuosikymmeninä joka neljännen pitäisi olla töissä
hoitoalalla. On vaikea arvioida, miten realistisia näkymät ovat.
Entä miten käy
valitsemisen vapauden, jos tulevaisuuden työntekijät eivät voi valita työtään
omien intressiensä, taipumustensa ja lahjakkuutensa mukaan, vaan ehkä lievän
tai suuremman pakon edessä?
Ehkä laskelmat osoittautuvat vääriksi ja joka neljäs
nuori ei työskentelekään hoitoalalla vaan jossain muualla. Ehkä tulevaisuuden
seniorit ovatkin erittäin hyväkuntoisia, kuten nyt jo on: eläkkeellä jäädään
hyvässä kunnossa ja toimeliaita ja itsenäisiä vuosia riittää, yhä useammat
elävät satavuotiaiksi.
Entä miten käy motivaation, jos ei voi valita työtään?
Motivaatioteorioiden mukaan ihmisen motiivit ovat suurelta osin
tiedostamattomia, tietoista motivaatiota on vain pieni osa käyttäytymisestämme.
Sekä sisäinen että ulkoinen motivaatio pyörittävät meitä ja siten yhteiskunnan
toimintaa: teemme töitä sekä ulkoisen motivaation (palkan, kannustuksen, palautteen)
vuoksi että sisäisen motivaation, kuten työnilon takia. Omia etujaan ajava
leipuri tai kirjastonhoitaja takaa pullan
tai kirjojen saannin ja toteuttaa perustarpeitaan, kuten itsensä
kehittämisen, arvostuksen ja sosiaalisen liittymisen tarpeita. Näkymätön käsi siis ohjaa meitä, vai ohjaammeko me itse?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.