Historiassa on aina ollut henkilöitä, joiden ajatukset ja
mietteet ovat jääneet elämään. Mutta miksi juuri heidän, miksei muiden
aikalaisten ajatukset? Nämä henkilöt ovat olleet jollain tavalla muita
merkittävämmässä asemassa, ehkä heillä on ollut enemmän varallisuutta ja sitä
kautta vaikutusvaltaa, tai ehkä he ovat oppineita ja kouluttautuneita, jotka
ovat päässeet vaikutusvaltaisten henkilöiden seuraan ja sitä kautta saaneet
ajatuksiaan julki. Heillä on ollut uusia ajatuksia, jotka ovat saaneet
kannatusta aikalaisten joukossa. Filosofien on täytynyt olla lähtöisin
yläluokkaisista perheistä, miten muutoin heillä olisi ollut aikaa ja mahdollisuuksia
keskittyä vain filosofisten ajatusten pohtimiseen ja keskusteluihin? Tavallinen
kansalainen on uurastanut aamusta iltaan saadakseen hankittua elantonsa ja
elätettyä perheensä. Filosofit ja ajattelijat tarvitsevat kuitenkin ajatustensa
jakamiseen ja eteenpäin viemiseksi muitakin samalla lailla ajattelevia ihmisiä.
Yhteisö tarvitsee oman sivistyneistönsä kehittyäkseen ja saadakseen enemmän
vaikutusvaltaa. Ja rahvasta toteuttamaan näitä ideaaleja ajatuksia käytännössä!
Uuden aatteen läpimurto vaatii yhteiskunnallisesti otollisen
tilanteen ja mahdollisuuden. Historialliset tapahtumat ja käännekohdat ovat
usein lähtöisin jonkin uuden ajatussuunnan pääsystä vallalle. Uusia yhteiskunnallisia
arvoja ja aatteita on lähdetty viemään eteenpäin enemmän tai vähemmän
sotaisasti. Myös uskontojen historia on usein hyvin julma, vaikka itse uskonnon
tausta-ajatuksena ovat hyvinkin inhimilliset ja hengelliset tavoitteet. Hengen miehet
ovat tarvinneet avuksi tavoitteidensa eteenpäin viemiseksi maallista valtaa ja
mammonaa. Jossain kohdassa vaatimattomuus katoaa ja tavoitteeksi tulee toinen
toistaan prameampien ulkokuorten rakentaminen (esim. katolinen kirkko tai
sosialistimaiden massiiviset muistomerkit ja muut rakennelmat).
Aatteiden sisälle voi kehittyä erilaisia suuntauksia, jotka voivat olla alkuperäistä aatetta liberaalimpia tai jyrkempiä ajatusmaailmaltaan. Nämäkin suuntaukset tarvitsevat omat filosofinsa, johtajansa ja kannattajansa.
Sokrates oli köyhä mutta tiesi mistä narusta vedetään : hän liehitteli varakkaita ystäviään ja oli oikeasti vetovoimainen ja viisas. Häntä kuuntelivat erityisesti nuoret miehet, jotka oli helppo saada innostumaan uusista ajatuksista.
VastaaPoistaMinua aatehistoriassa kiinnostavat juuri nämä blogikirjoituksessa mainitsemasi yhteiskunnalliset tilanteet, joissa toisilleen vastakkaiset voimat ja aatteet ottavat mittaa toisistaan. Yksi historiallisesti kiehtovimmasta ajoista on mielestäni Weimarin tasavallan aika, joka sijoittui Saksaan ensimmäisen ja toisen maailmansodan väliin vuosina 1919-1933. Saksa oli joutunut nöyryytetyksi hävittyään ensimmäisen maailmansodan, maassa jylläsi massatyöttömyys ja sekä vasemmisto että oikeisto yrittivät päästä valtaan. Historiantutkimus käyttää ilmöstä nimeä vasemmisto - ja oikeistovaara. Poliittisen epävakauden johtamana viimein vuonna 1933 Hitler voitti vaalit ja nousi valtakunnankansleriksi - on kuitenkin mielenkiintoista ajatella, miten sosialistisen leirin pääseminen valtaan Saksassa olisi vaikuttanut Euroopan tilanteeseen? Näin olisi Weimarin tasavallassa aivan hyvin voinut käydä. Olisiko toinen maailmansota vältetty? Tuskin. Millainen kartta sodan jäljiltä Eurooppaan olisi piirretty?
VastaaPoistaLoppuun vielä yllättävä seikka Weimarin tasavallan ajasta: poliittiesesta epävakaudesta huolimatta kulttuurielämä kukoisti tasavallassa ja esille nousivat mm. elokuvaohjaaja Friz Lang, kirjailja Thomas Mann ja Bauhaus-arkkitehtuuri.
Tartun tuohon väkivallan käyttöön aatteiden edistämisessä.
VastaaPoistaYleisesti käytetty sanonta "tarkoitus pyhittää keinot" on aina kiinnostunut minua. Mitä se tarkoittaa ja mihin sitä käytetään. Useinhan siihen törmää juuri aatteen/uskonnon voimaperäisessä laajentamisen yhteydessä. Mielestäni tuohon sitaattiin sisältyy kaksi erilaista tulkintaa. Ensinnäkin, se yleisesti käytetty muoto on, että tämä itse tehtävä on niin hyvä ja ylväs, että ei ole väliä tai se on pikku juttu, miten me se tehdään. Toinen tulkinta muuttaa sisällön aikovaksi. Tarkoituksemme on tämä tapa, jolla tässä nyt toimimme, muuttaa yleisesti hyväksytyksi.
Tulkinnoissa siis tapa ja päämäärä eroavat toisistaan. Kenties sanahelinää tai nyannsieroja. Mutta usein aatteissa ja uskonnoissa (pitääkö ne ylipäätään erottaa toisistaan?) on kyse juuri sanoista ja niiden tulkinnoista. Siitä näkemyseroihin, mielipide-eroihin, eturistiriitoihin ja siitä väkivaltaan ja sotiin. Kynästä miekkaan.