Antiikin
filosofit jäivät kaihertamaan ja erityisesti löytyisikö arvoja
tai periaatteita filosofien ajatusten takaa. Surffailin netissä
siellä täällä. Jossain vaiheessa tuli vastaan slideshow ja sen
takaa tuttu mies: esitys Aristoteleen hyveistä lukioluokkakaverin
Huttusen Raunon yhdessä Leena Kakkorin kanssa tekemänä
http://joyx.joensuu.fi/~rhuttun/.
”Hyveiden
suhteen on olemassa neljänlaisia ihmisiä:
Hyvin pieni määrä täysin hyveellisiä eli suurisieluisia
henkilöitä, joilla ei ole edes motiivia toimia paheellisesti.
Seuraavaksi eniten on vahvatahtoisia, jotka toimivat kuin täysin
hyveelliset, mutta he joutuvat jatkuvasti kamppailemaan paheellisia
taipumuksiaan vastaa. Eniten on heikkotahtoisia, jotka tietävät
hyveen, mutta eivät mahda paheilleen mitään. Lopuksi on hyvin
pieni määrä täysin paheellisia roistoja, joilla ei ole edes
tietoa hyveistä. Heitä ei voi opettaa.”
Hyveiden
listassa hyve on keskitie kahden paheen väliltä.
Ainoastaan, kun valittavana on oikeudenmukaisuus
tai epäoikeudenmukaisuus,
ei keskitietä ole määritetty.
PAHE
|
HYVE
|
PAHE
|
imarteleva
|
ystävällinen
|
jörö
|
kehuskelija
|
rehellinen
|
väärä
vaatimattomuus
|
häpeämätön
|
kohtuullisen
itsellinen
|
yliherkkä
|
turhamainen
|
suurisieluinen
|
pienisieluinen
|
kateus
|
oikeamielinen
viha
|
nimetön
|
ylenpalttinen
|
avoinmielisyys
|
ilkeä
|
alistuva
|
arvokas
|
itsepäinen
|
äkkipikainen
|
tasaisen
temperamenttinen
|
hengettömyys
|
uhkarohkeus
|
rohkeus
|
pelkuruus
|
villi
|
viisas
|
sosiaalisesti
tyhmä
|
hyöty
|
oikeudenmukaisuus
|
tappio
|
hillitön
|
kohtuullinen
|
haluton
|
ylellinen
|
edustava
|
nukkavieru
|
Listaa
on mielenkiintoista tutkailla ja miettiä, mitä hyveet tarkoittivat
Aristoteleen aikana. Ja miltä ne näyttävät tänään...
Hyveiden sarakkeen asiat on helppo allekirjoittaa. Oikeamielinen viha
herättää tosin kysymyksen, mitä se on? Voiko vihata jotain
oikeamielisesti? Kateellinen ei saa olla, muttei nimetönkään. Mikä
sitten on nimetön – täysin vihaton ja kateutta vailla kaikissa
tilanteissa?
Entäs
paheet? Suomalaiset ovat lähtökohtaisesti jöröjä, ”väärin
vaatimattomiksi” kasvatettuja ja ehkä hiukan nukkavieruja.
Paheiden tiellä ollaan... Nykyisen individualistisen maailman trendejä
ovat imarteleva kehuskelija, turhamaisuus, uhkarohkeus, ylellinen ja
hillitön. Myös äkkipikaisuus sallitaan, kunhan muistaa vuolaasti
pyydellä anteeksi, esim. toisen loukkaamista pikaistuksissaan. Firman hyöty
ajaa oikeudenmukaisuuden edelle mennen tullen – ainakin
yritysmaailmassa? Kannattaisi varmaan palata Aristoteleen ajan merkityksiin, ennenkuin vetää radikaalimpia johtopäätöksiä...
Paheiden listalla on itsepäisyys. Väitän, että itsepäisyys ei ole mitenkään aina ja ikuisesti vain pahasta.
VastaaPoistaJoskus on pakko olla itsepäinen! On tilanteita, joissa täytyy vain luottaa itseensä vaikka kaikki muut väittäisivät vastaan, täytyy osata puolustaa vahvasti omaa kantaansa ja puskea näkemystään läpi. Se on mielestäni itsepäisyyttä, vaikka toki myös paljon kaikkea muuta: kunnianhimoa, itseluottamusta, päättäväisyyttä. Väitän silti, että ilman itsepäisyyttä moni hyvä asia maailmassa olisi jäänyt tekemättä tai tapahtumatta.
Eläköön itsepäisyys!
(En tietenkään väitä, etteikö ole tarpeen myös osata myöntää olevansa väärässä, jos niin on sattunut käymään.)
Mullakin kiinnittyi katse tuohon oikeamieliseen vihaan ja rupesin miettimään, että mitä se on. Voiko viha koskaan olla oikea mielistä? ennemminkin viha on minusta negatiivinen ominaisuus ja vihaaminen pahe.
VastaaPoista