Olli Jalosen novellissa Hopianvalkia (Värjättyä
rakkautta, Otava 2003) virkamies matkustaa diktaattorin hallitsemaan valtioon tarkoituksenaan kirjoittaa raportti ja miettii: ”Jos täällä ihminen on yhteiskuntaa varten,
niin voiko Suomessakaan olla toisin päin? Ja pitääkö minun tehdä valintani
itseni vuoksi vai jonkun yhteisen vuoksi, jos yhteiskunta kerran on rakentunut
yhteisen hyvän vuoksi?”
Novellin taustalla on Platonin ajatus siitä, että valtion
etu on tärkein ja ihmisen pitää toimia sen mukaisesti. Novellissa virkamies
matkustaa Pohjois-Koreassa, tarkasti valvottuna oman oppaan kanssa, ennakolta
suunniteltua matkareittiä. Pitkällä junamatkalla ikkunat peitetään, koska
maassa on vyöhykkeitä, joita ulkomaalaiset eivät saa nähdä. Maasta poistumista
edeltävät monimutkaiset tarkastukset rajalla.
Novelli antaa ilmeisesti varsin totuudenmukaisen kuvan
Pohjois-Koreasta: ulkomaalaisten pääsy maahan on vaikeaa ja tarkasti valvottua,
kaikki asiat esitetään parhain päin ja suurta johtajaa ylistetään, kritiikkiä
ei sallita. Jopa suomalainen virkamies tuntee, että hänen on jossain määrin
hyväksyttävä ns. historialliset totuudet
johtajan syntymästä ynnä muusta: ”Kun kaikki puhuvat samoin, valeesta tulee
totta. Harva silloin seassa kysyy, mikä on mitä.”
Meille nykysuomalaisille ajatus diktatuurista on vieras ja
ahdistava. Toisaalta voimme Jalosen novellin virkamiehen tavoin provosoitua
miettimään, onko suomalainen yhteiskunta ihmistä varten vai ihminen
yhteiskuntaa varten? Saammeko valita itsemme vuoksi vai yhteisen hyvän, valtion
edun vuoksi?
Olemmeko siis vapaita valitsemaan, kun yhä nuorempien pitäisi
tietää, mitä aikoo opiskella ja missä olla töissä? Vai onko meillä liikaa
vapautta – mikä on liikaa? Olisiko elämä helpompaa, jos meille kerrottaisiin,
että meidän pitää toimia tietyllä tavalla valtion edun vuoksi?
Vapaus on suhteellista. Suomalaiset voivat matkustaa
ulkomaille, ulkomaisia vieraita ei holhota joka askelella, voimme käyttää
Internetiä!
Tietyllä tavalla elämme valtiota varten. Olemmehan täällä veronmaksajina, eikä meiltä kysellä, mihin verorahamme käytetään. En nyt sano, että olisimme diktatuurin ikeen alla, mutta EU:n myötä pienen kansalaisen vaikutus- ja sanavalta paina mitään. Isoista taloudellisista päätösksistä ei äänestetä kansan kesken, vaan eduskunnan kesken.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaEmme todellakaan elä diktatuurin alla Suomessa, mutta Jalosen novellissa asioita käsiteltiin mielenkiintoisella tavalla.
VastaaPoistaEU:iin ollaan menty kansanäänestyksen myötä ja nyt pk-seudulle suunnitellaan äänestystä kuntaliitoksista. Hmm...
Sama viestini oli tullut 3 kertaa, joten poistin ylimääräiset.
VastaaPoista